Blogi

Ääni tulevaisuudelle – Vaalit 2019

Suunta tulevaisuudelle Suomessa ja Euroopassa asetetaan supervaalivuonna 2019, sillä keväällä käydään ainakin eduskunta- ja europarlamenttivaalit. Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja valittavien päättäjien on esimerkiksi kyettävä tekemään päätöksiä, jotka koskevat teknologiaa jota ei vielä ole keksitty ja ammatteja joita ei vielä ole olemassakaan. Samaan aikaan talouden ja teknologian murroksen kanssa meitä haastaa koko ihmiskunnan suurin uhka – ilmastonmuutos. Vain korkean osaamisen avulla voimme löytää vastauksia tulevaisuuden kannalta olennaisimpiin kysymyksiin.

Olen mukana politiikassa rakentaakseni vahvaan talouteen, sivistykseen, tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja kestävään kehitykseen pohjaavaa yhteiskuntaa. Olen toiminut sinnikkäästi yhteisten asioiden eteen jo kymmenisen vuotta. Tällä hetkellä olen mm. Turun kaupunginvaltuutettu, Varsinais-Suomen maakuntavaltuutettu ja Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Olen tehnyt koulutus- ja sivistyspolitiikkaa työkseni niin ylioppilaskunnassa kuin opetusministerin avustajanakin.

Tahdon toimia uuden sukupolven äänenä. Ymmärrän suuria muutostrendejä, ja mitä ne vaativat päätöksentekijöiltä. Tiedän, miten asioihin voi ja pitää vaikuttaa. Olen pitkäjänteisesti hankkinut koulutusta ja kokemusta, joista on päätöksentekijälle hyötyä. Tämä on intohimoni ja olen valmis laittamaan itseni rohkeasti ja täysillä likoon. Olen lähdössä tekemään #Takatalo2019 -superkampanjaa, joka kattaa kevään eduskunta- ja eurovaalit. Arvot ja asiat, joita ajan, ovat sellaisia, joita täytyy edistää sekä Suomen että Euroopan tasolla. Vaaleissa ratkaistaan, missä pääsen näitä asioita edistämään. Olen vahvasti tulevaisuuden puolella ja ääni minulle onkin ääni tulevaisuudelle.

Näin isoa projektia ei tehdä yksin ja onneksi mukana on jo suuri joukko ihmisiä. Mukaan menoon kuitenkin mahtuu, ja toivon että sinäkin innostut mukaan tälle rohkealle ja varmasti ikimuistoiselle matkalle!

Yhteystiedot ja kampanjaan mukaan ilmoittautuminen: janikatakatalo.fi/tulemukaan

Innostunein terveisin,
Janika

Digitaalinen lukeminen saatava pikaisesti samalle viivalle painetun kanssa

Digitaalinen lukeminen saatava pikaisesti samalle viivalle painetun kanssa

Kirjoja ja lehtiä on kohdeltu verotuksessa pitkään eri tavalla sen mukaan, ovatko ne sähköisiä tai painettuja, sillä painetun arvonlisävero Suomessa on 10% ja sähköisen 24%. Tässä ei nykypäivän digitaalistuvassa maailmassa ole järkeä.

EU:n voimassa oleva arvonlisäverodirektiivi sallii jäsenvaltioille enintään kaksi alennettua verokantaa, mutta monet jäsenmaat ovat neuvotelleet poikkeuksia tähän direktiivin säätämisen tai unioniin liittymisen yhteydessä. Siksi nykyinen sääntely on kohdellut jäsenmaita ja eri julkaisutapoja epätasa-arvoisesti.

Niin sanottua digialvia, eli sähköisten julkaisujen arvonlisäverokannan alentamista, on ajanut Suomessa moni taho jo pitkään. Kokoomusopiskelijat ovat pitäneet tavoitetta esillä Kokoomuksessa ja se onkin saanut vahvaa kannatusta. Viime puoluekokouksessa digialvista tehtiin puolueen virallinen tavoite Kokoomusopiskelijoiden aloitteesta.

Digialv on ollut käsittelyssä Euroopan rahaministerien neuvostossa Ecofinissä jo useamman kerran. Päätöksenteko on kuitenkin kestänyt, sillä veromuutokset vaativat kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän. Nyt vihdoin asiaan näyttäisi olevan tulossa muutos, sillä Ecofin päätti lokakuun kokouksessaan tukea sähköisten julkaisujen alvin alentamista. Valtiovarainministeri Petteri Orpo lupasi tämän myötä aloittaa asian valmistelun kiireellisenä myös Suomessa, jotta se saataisiin voimaan viimeistään vuonna 2020.

Tämä on oikea suunta. Digitaalinen lukeminen on saatava pikaisesti samalle viivalle painetun kanssa. Alennus tarkoittaisi parhaimmillaan piristyvää e-kirjojen ja sähköisten lehtien myyntiä, ja heijastuisi siten myös kirja- ja media-alan työllisyyteen. Ehkäpä kaikkein tärkein peruste olisi kuluttajahintojen lasku oppimateriaaleissa. Yhä enenevässä määrin opetus on digitaalista ja oppimateriaalimaksut tekevät ison loven monen perheen ja opiskelijan rahapussiin. Digialv on mahdollisuuksien tasa-arvon kannalta merkittävä teko. Samalla se kannustaa suomalaisia lukemaan ja kohentaa näin lukutaitoa, josta olemme huolissamme.

Janika Takatalo
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta

Puhe: Fendari 30v

Puhe nuorten työpaja Fendarin 30 -vuotisjuhlissa 28.9.2018

Hyvä juhlaväki!

Hienoa nähdä niin paljon Fendarin ja Turun nuorisopalveluiden sidosryhmiä täällä. Olen Janika Takatalo ja Turun nuorisolautakunnan nykyinen puheenjohtaja. Kuulimme äsken Petri Uggeldahlin muistelua työpajatoiminnan alkuvaiheilta ja minä tuon nyt tähän perään muutaman ajatuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Työpajatoiminta on nykyään määritelty nuorisolaissa ja työpajatoimintaa on jo yli 90% Suomen kunnista. Valtaosa työpajojen valmentautujista on alle 29-vuotiaita nuoria, kuten täällä Turun Fendarissakin. Nuorten työpajatoiminta vastaa suureen yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Päämääränämme on valmennuksen avulla parantaa nuoren valmiuksia päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun ja päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Työpajatoiminnan tarkoituksena on myös parantaa nuoren elämänhallintataitoja sekä edistää hänen kasvuaan, itsenäistymistään ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Työpajatoiminta on tutkitusti vaikuttavaa. Vuonna 2017 tehdyn Sovari-vaikuttavuusmittauksen mukaan Työpajojen valmentautujista 91% on kokenut sosiaalista vahvistumista vähintään jonkin verran työpajajakson aikana. Myönteisiä edistysaskelia on koettu erityisesti arjen asioiden hallinnassa (75 % valmentautujista), opiskelu- ja työelämävalmiuksissa (72 %) sekä elämänhallinnassa ja tavoitteellisuudessa (72 %). Myönteistä muutosta on tapahtunut myös sosiaalisissa taidoissa (70 %) ja itsetuntemuksessa (67 %). Asteikolla 1-5 työpajatoiminta saa valmentautujilta yleisarvosanan 4,3. Työpajajakson jälkeen lähes 70 % nuorista sijoittuu joko koulutukseen, työhön tai muuhun tarvetta vastaavaan aktiiviseen toimintaan.

Työpajatoiminta on suuressa roolissa paitsi yhteiskunnallisesti syrjäytymisen ehkäisyssä, myös inhimillisesti yksittäisten ihmisten elämässä. Katsoin juuri Fendarin viestintäpajalla tehdyn dokumentin ”heitteillä”, joka kertoi nuorten kohtaamista haasteista työelämässä ja elämässä ylipäänsä. Joukossa oli myös tuttuja ihmisiä, kuten lapsuuden naapurini Annika. Videolla Annika kertoo uupuneensa ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä kesätöissä ja sairastuneensa masennukseen. Videon lopulla näkyy kuitenkin toivoa, sillä työpajatoiminnan avulla Annika on löytänyt intohimonsa taiteiden, käsitöiden ja pelien maailmasta. Hän on täynnä tulevaisuuden toivoa ja haaveita opiskelu- ja työpaikoista. Oli todella ihanaa nähdä tämä muutos, mikä Fendarin toiminnan ansiosta oli saatu aikaan. Täällä tehdään tärkeää työtä.

Heitteillä -videosta näkyi moni syrjäytymisvaaraan johtava tekijä, kuten työstressistä johtuva uupumus, mielenterveysongelmat, koulun keskeyttäminen.. Nämä ovat haasteita, joiden ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin jälkikäteen korjaaminen. Syrjäytymisen ehkäisyssä on mielestäni tärkeää kohdistaa katseet varhaisiin vuosiin. Varhaiskasvatukseen osallistuminen on tutkitusti syrjäytymistä vähentävä tekijä. Varhaiskasvatuksessa perustaidot vahvistuvat ja toisaalta esimerkiksi erilaiset oppimisvaikeudet tai perheiden haasteet voidaan tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa. Meidän tuleekin tarkastella nuoren polkua koko matkalta, jotta häntä voidaan auttaa mahdollisissa ongelmissa jo aikaisessa vaiheessa.

Koulutustakuu meillä Suomessa on jo saatu toimimaan melko hyvin, ja lähes kaikki peruskoulun päättävät siirtyvät toiselle asteelle. Ongelmana onkin erityisesti ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen. Tähän ratkaisua haetaan ammatillisen koulutuksen reformista, joka on suurin koulutusuudistus lähes 20 vuoteen. Uudessa ammatillisessa koulutuksessa keskeistä ovat esimerkiksi yksilölliset opintopolut, tiivis työelämäyhteys ja jatkuva, ympärivuotinen koulutukseen haku. Työpajat on tunnistettu syrjäytymisen ehkäisyssä erityisen tärkeiksi. Työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä tiivistetään siten, että työpajatoimintaa voidaan hyödyntää nykyistä monipuolisemmin oppimisen tukipalveluna ja osaamisen hankkimista tukevana oppimisympäristönä. Yhteistyö vahvistaa molempia toimintoja.

Haluaisin kiittää tässä kohtaa kaikkia kuluneiden 30-vuoden aikana Fendarin eteen tehdystä työstä. Työntekijät, valmentautujat, sidosryhmät. En tiedä montaakaan tärkeämpää tekoa, kuin nuorten tulevaisuuden eteen tehty työ. On hienoa, että meillä Turussa on tällainen paikka, josta jokainen saa toivoa ja valoa silloinkin, kun muuten näyttäisi toivottomalta. Meidän päätöksentekijöiden tehtävänä on rakentaa yhteiskuntaa, jossa toivoa todella on -jokaiselle. Nuorilla voi olla ongelmia, mutta nuoret eivät ole ongelma. Nuoruus on hienoa aikaa löytää itsensä ja elämän tarkoituksensa. Aikuisten tehtävä on luoda mahdollisuuksia ja tukea nuoria matkalla itsenäisyyteen, mutta ei tehdä kuitenkaan kaikkea toisen puolesta valmiiksi. Mielestäni Fendari on tästä loistoesimerkki. Onnea 30-vuotiaalle Fendarille ja suunnataan katse tulevaisuuteen ja seuraaviin 30 vuoteen. Kenties nurkan takana on aivan uusiakin pajamuotoja, kuten koodauspajaa!

Kiitos!

Kuvassa nuorisolautakunnan entinen puheenjohtaja Petri Uggeldahl (1989-1992) ja nykyinen eli minä (2017-2021).

YTHS-laajeneminen tuo korkeakouluopiskelijat samalle viivalle

Tiedote 25.9.2018

Julkaisuvapaa heti

Kokoomusopiskelijat: YTHS-laajeneminen tuo korkeakouluopiskelijat samalle viivalle

Kokoomusopiskelijoiden ja koko opiskelijaliikkeen pitkäaikainen tavoite Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) laajentumisesta on vihdoin toteutumassa. Eduskunta käsittelee tänään lakiesitystä, jonka myötä YTHS:n palvelujen piiriin pääsevät jatkossa myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Samalla korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy KELAlle ja ylioppilaskuntien pakkojäsenyydeltä poistuvat viimeisetkin perusteet.

– Iloitsemme YTHS:n laajentumisesta, sillä se takaa yhdenvertaiset palvelut kaikille korkeakouluopiskelijoille ja sen avulla voidaan kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä. Tätä on kovasti odotettu ja Kokoomuksen johdolla ajettu, kehuu Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Janika Takatalo.

Kokoomusopiskelijat ovat myös pitkään vastustaneet ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä, sillä se rikkoo jokaiselle ihmiselle perusoikeuksissa suotua yhdistymisvapautta. Ammattikorkeakouluissa vastaavaa pakkomaksua ei ole. Ylioppilaskuntien pakollisen jäsenmaksun yhtenä perusteena on pitkään ollut se, että jäsenmaksun yhteydessä ylioppilaskunnat keräävät opiskelijoilta myös YTHS-maksun. Jatkossa maksu ohjataan KELAn kautta, joten tätäkään syytä pakkojäsenyydelle ei enää ole.

– Nyt on aika siirtää pakkojäsenyys historian kirjoihin. Riittäviä perusteluja yhdistymisvapauden rajoittamiselle ei kertakaikkiaan enää ole. Tuodaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat samalle viivalle sekä terveydenhuollon että pakkojäsenyyden suhteen, painottaa Takatalo.

YTHS:n laajeneminen ja ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistaminen ovat myös Kokoomuksen puoluekokouksessa hyväksyttyjä virallisia tavoitteita.

 

Lisätietoja:

Janika Takatalo

Puheenjohtaja

Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta

+358 44 982 0465

janika.takatalo@kokoomusopiskelijat.fi

 

Soini ei saa päästä liian helpolla

Soini ei saa päästä liian helpolla

Timo Soini on ulkoministerin arvovallallaan toistuvasti osoittanut tukea naisten asemaa heikentävälle politiikalle. Hän on esimerkiksi vastenmielisellä tavalla iloinnut, kun aborttioikeus ei ole maailmalla edennyt. Soinin aborttikannat ovat kyllä tiedossa, ja jokaisella olkoot oikeus mielipiteisiinsä, mutta näitä mielipiteitä ei voi seurauksetta esittää Suomen virallisina kantoina. Ulkoministeri edustaa ulkomaillakin aina Suomea ja Suomen virallinen linja on naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen kaikkialla maailmassa.

Epäluottamuslause esitettiin tänään eduskunnassa ja siitä äänestetään huomenna. Epäluottamuksen perusteena olevasta toiminnasta käytiin täysistunnossa keskustelua, mikä vain lisäsi monen epäluottamusta Soinia kohtaan. Soini ei pahoitellut, myöntänyt toimineensa väärin tai luvannut jatkossa toimia toisin. Moinen ylimielisyys ja katumattomuus kertoo vain sen, että Soini saattaa jatkossakin ulkoministerin asemasta käsin pyrkiä heikentämään naisten itsemääräämisoikeutta maailmalla. Näin ei saa jatkua.

Kyse on hallituksen luottamuksesta, mutta voiko Soiniin luottaa ennen kuin hän lupaa toimivansa jatkossa toisin? Minusta Keskustan ja Kokoomuksen tulisi saada Soinilta vakuutus toiminnan muutoksesta ennen huomista äänestystä. Soini ei saa jatkaa toimintaansa naisten aseman heikentäjänä hallituksesta käsin, ja tämä on tehtävä hänelle selväksi.

Vaikka vaakalaudalla on hallituksen tärkeiden uudistusten loppuun vieminen, ei Soinia tulisi päästää näin helpolla. Itse en voisi vastaavassa tilanteessa äänestää luottamusta Soinille.

Janika Takatalo

Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

Kokoomusopiskelijoiden Takatalo: Lentämisen huvivero käyttöön koko EU:n alueella

Tiedote  29.8.2018
Heti vapaa julkaistavaksi

Kokoomusopiskelijoiden Takatalo: Lentämisen huvivero käyttöön koko EU:n alueella

Lentomatkustamisen suosio kasvaa jyrkästi, eikä horisontissa ole näkyvissä muutosta. Lentoliikenne on ilmastotalkoiden vapaamatkustaja ensimmäisessä luokassa, sillä kerosiini on kansainvälisten sopimusten perusteella verovapaata, eikä kansainvälisiltä lennoilta Euroopassa makseta arvonlisäveroa.

– Ilmastonmuutos edellyttää nopeita toimia. Teknologia on matkalla pelastamaan meitä, mutta se tapahtuu auttamattoman hitaasti. Nykyisten lentokoneiden käyttöikää on valtavasti jäljellä ja niitä hankitaan jatkuvasti lisää. Uudelle teknologialle ei ole tilaa sellaisessa mittakaavassa, että sillä olisi vaikutusta ilmastonmuutokseen, sanoo Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Janika Takatalo.

Lentoliikenteen etuoikeudet vääristävät kilpailua muun muassa lentämisen ja raideliikenteen välillä. Nykyisellään lentäminen on halpaa, jolloin sen kysyntä kasvaa ja lentokenttäinfrastruktuuriin ja kalustoon investoidaan. Tämä taas edelleen sementoi lentämisen kysyntää. Kokoomusopiskelijat toivoisi vastaavan dynamiikan olevan nähtävissä jatkossa raideliikenteessä.

Ruotsissa otettiin huhtikuussa 2018 voimaan lentovero, jolla on tarkoitus hillitä lentämisen räjähdysmäistä kasvua ja täten ilmastonmuutosta. Kokoomusopiskelijat haluaa koko Euroopan seuraavan Ruotsin esimerkkiä ja säätävän yhteisen lentoveron. Muutoksena Ruotsin malliin Kokoomusopiskelijat kuitenkin tahtoisivat tehdä selkeämmän eron työ- ja huvimatkojen verottamiselle.

– Kaikkia EU-maita sitovalla lentoverolla saavutetaan alueellista vaikuttavuutta, eikä veron kiertäminen olisi mahdollista siirtämällä lentojen lähtö- tai kauttakulkumaata. Haluamme kuitenkin kaukomaiden huvimatkoja verotettavan tiukemmin kuin työmatkoja, jotta verosta ei aiheudu yrityselämälle haittaa. Lisäksi veron tulee määräytyä lentomatkan pituuden mukaan, painottaa Takatalo.

Kokoomusopiskelijat katsoo, että lentovero on nopea ja konkreettinen toimi, jolla ihmisten käyttäytymistä ohjataan ympäristöystävällisemmäksi ja hillitään ilmastonmuutosta. Suomalaiset suhtautuvat positiivisesti lentoliikenteen päästöjen hillintään, mutta vapaaehtoisiin päästökompensaatioihin on tarttunut hyvin harva. Lentämisen hillitseminen oikein suunnatun lentoveron avulla on konkreettinen ja nopea ilmastoteko, jollaisia ajassamme on nähty valitettavan vähän.

Lisätietoja:

Janika Takatalo
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry
+358 44 982 04 65
janika.takatalo@kokoomusopiskelijat.fi

Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten eläimiä kohdellaan

Otsikon lainaus on peräisin Mahatma Gandhilta. Se on ollut johtoajatuksiani jo pitkään, ja tuli taas mieleen eläinsuojelulain kokonaisuudistusta seuratessa. Maa- ja metsätalousministeriö julkisti hallituksen esityksen laiksi eläinten hyvinvoinnista tänään. Esitys sisältää muutamia hyviä parannuksia, joiden eteen eläinsuojelujärjestöt ja esimerkiksi Kokoomusopiskelijat ovat taistelleet. Lisäksi se sisältää paljon surullisia uutisia, sillä osa pitkään odotetuista uudistuksista ei vieläkään etene.

Olen iloinen esimerkiksi siitä, että jatkossa koirien rekisteröinti ja tunnistusmerkintä ovat pakolliset. Tämä vähentää laitonta koirakauppaa ja auttaa kadonneita koiria löytämään takaisin omistajiensa luokse. Sama oikeus pitäisi saada myös kissoille, ja toivonkin, että kissat saadaan vielä myöhemmässä vaiheessa samaan sääntelyyn mukaan.

Hyviä uutisia on myös jatkuvan juomaveden saannin kehittäminen. Aikaisemmin lakiluonnoksessa puhuttiin riittävästä vedensaannista, mikä esimerkiksi talvella tarkoittaa, että jäätynytkin vesi voi täyttää lainkirjauksen. Jatkossa vedensaannin on oltava jatkuvaa, eli juomakelpoista vettä täytyy koko ajan olla saatavilla. Erityisen surullista kuitenkin on, että turkiseläimille ja rekikoirille samaa oikeutta ei ole tulossa. Niiden kohdalla veden jäätyminen talvisin on erityisen suuri ongelma.

Olemme kamppailleet parsinavettojen ja porsitushäkkien kieltämisen puolesta. Parsinavetassa naudat kiinnitetään parteen, jossa ne eivät pääse kääntymään ja porsitushäkissä emakoilla ei ole liikkumatilaa. Parsinavettoja ei olla vieläkään kieltämässä, mutta jotain positiivista sentään on tulossa. Jatkossa lehmien ja hiehojen on päästävä jaloittelemaan tai laitumelle 90 päivänä vuodessa nykyisen 60 päivän sijaan. Tiineytyshäkit kielletään 15 vuoden siirtymäajan jälkeen ja porsitushäkeistä luopumista tuetaan investointiavustuksilla. Tämä on oikea suunta, mutta liian moni nauta tai porsas joutuu jatkossakin elämään suuren osan elämästään vailla mahdollisuutta vapaaseen liikkumiseen.

Hyvää lakiesityksessä on maininnat siitä, että maakunnalla on oltava valvontaa varten riittävä määrä eläinlääkäreitä ja muuta pätevää ja ammattitaitoista henkilöstöä. Lisäksi eläinten jalostusta koskevia sääntöjä tiukennetaan nykyisestä, eläinten värjäys kielletään ja koirien sähköpannat kielletään. Sirkuksissa supistetaan sallittujen eläinten listaa ja eläintarhaeläinten käyttö viihteellisissä esityksissä kielletään. Laki tulee eduskuntaan alkusyksystä 2018. Pieniä viilauksia siihen saatetaan vielä tehdä, mutta yleensä hallituksen neuvottelemaan versioon ei enää isoja muutoksia saada aikaan. Vaikka moni asia esityksessä jää harmittamaan, tiedän, että ilman Kokoomusta laista olisi tullut vielä heikompi. Tätäkin lakia voidaan kuitenkin tulevilla hallituskausilla vielä parantaa.

Tunnin juna pikana – kiitos!

Tunnin junan rakentaminen Helsingin ja Turun välille otti tänään tärkeän harppauksen. Valtiovarainministeri Petteri Orpon budjettiesityksessä Helsinki-Turku-ratayhteyden yleissuunnittelua ollaan nopeuttamassa ja ratasuunnittelua käynnistämässä. Tämä tarkoittaa hankkeen toteuttamisvalmiuden nopeutumista.

Tunnin junan toteutuminen on Varsinais-Suomelle seuraavan vuosikymmenen ykkösprioriteetti. Mitä nopeammin tunnin junasta saadaan totta, sen parempi. Tarvitsemme tunnin työssäkäyntialueen Etelä-Suomeen, sillä nykyisellään työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa työmarkkinoillamme riittävän hyvin. Yhtenäinen talous- ja työssäkäyntialue houkuttelisi myös investointeja ja kasvua, joiden hyötyjänä olisi koko Suomi.

Pääkaupunkiseudulla asuinkustannukset kohoavat voimakkaasti ja samaan aikaan keskisuurten kaupunkien asuntomarkkinat toimivat jähmeästi. Tunnin junan avulla pendelöinti lisääntyisi ja ihmiset voisivat asua vaikkapa Salossa tai Turussa ja käydä silti Helsingissä töissä. Tämä laskisi yksilöiden ja perheiden asuinkustannuksia jättäen heille enemmän rahaa muuhun elämiseen. Samalla työssäkäyvät toisivat veroeuronsa Varsinais-Suomeen esimerkiksi kunnallisveron muodossa. Muuttotappiokunnista voisi taas tulla muuttovoittokuntia ja asuntojen arvot nousisivat.

Sukupolvemme suurin uhka on ilmastonmuutos, jonka tilannetta voidaan parantaa panostamalla toimiviin joukkoliikennejärjestelmiin. Yhä harvempi valitsisi bussin saati yksityisautoilun, jos junalla pääsisi töihin mukavasti ja nopeasti. Juna on näistä vähiten saastuttava kulkumuoto, joten siihen tulisi erityisesti panostaa.

Olen itse pendelöinyt Turku-Salo-Helsinki -väliä lähes päivittäin jo kolme vuotta. Juna on mukavin kulkumuoto, mutta ratatyöt ja ainaiset viivästymiset koettelevat hermoja. Suurin ongelma on yksiraiteisuus, kun pienenkin myöhästymisen takia aikataulut menevät sekaisin ja vastaantulevaa junaa pitää odottaa. Tunnin junaa varten tehtävän oikoradan yhteydessä on tärkeä kaksiraiteistaa matka, jotta kapasiteettia voidaan lisätä ja odottelua vähentää.

Ps. Loin juuri Facebookiin julkisen ryhmän “Tahdon Tunnin junan“. Sen on tarkoitus olla Tunnin junan etenemisen seurannan ja kansalaiskeskustelun areena Tunnin junaa tahtoville. Liity sinne, jos haluat pysyä ajan tasalla!

Janika Takatalo

Mitä voimme oppia kansainvälisiltä huippuyliopistoilta?

Vietin alkukesän Eurooppa-politiikkaa opiskellen London School of Economics and Political Sciencessä (LSE). Kyseessä oli pidempiaikainen haaveeni päästä kokeilemaan opiskelua kansainvälisessä huippuyliopistossa ja lisäksi halusin tietysti oppia ymmärtämään syvemmin EU:n menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. LSE on maailman johtavia talous- ja yhteiskuntatieteisiin keskittyneitä yliopistoja, jossa ovat opiskelleet niin lukuisat Nobel-palkinnonsaajat kuin valtiojohtajatkin. Odotukseni täyttyivät ja kotiin palasin laajemman EU-ymmärryksen ja monipuolisemman opiskelukokemuksen kanssa. Jaan seuraavaksi havaintojani, joista ei Suomenkaan yliopistojen olisi hullumpi ottaa mallia.

  1. Professori ja opiskelijat tuntevat toisensa

Huippuyliopistoissa opettaja-oppilas -suhdeluku on parempi ja opiskelu on rakennettu niin, että professori voi oppia tuntemaan sinut ja sinä professorin. Uuden proffan tullessa luennoimaan, alkoi tunti aina esittäytymisillä ja professori teki esittelyistämme muistiinpanoja ja laittoi nimet mieleen. Näin hän saattoi kysellä meiltä nimellä kysymyksiä ja haastaa kesken luentojen; minä sain esimerkiksi usein pyynnön kertoa käsiteltävään asiaan skandinaavisen näkökulman. Proffien ovet olivat myös aina auki ja heiltä sai kysyä epäselviä asioita esimerkiksi sähköpostilla luentojen ulkopuolella. Viikon päätteeksi yliopiston henkilökunta ja opiskelijat suuntasivat yhdessä kampuksen omiin pubeihin, ja näin oli mahdollista tutustua myös rennommin luentosalien ulkopuolella. Tällaisen mahdollistamiseen toki tarvitaan riittävästi kontaktiopetusta riittävän pienissä ryhmissä.

  1. Luennot ovat ajankohtaisia, vuorovaikutteisia ja haastavat argumentoimaan

Oli todella virkistävää, että luennot aloitettiin usein käymällä läpi päivän uutisointia EU-asioista. Näin asioihin saatiin aina tuorein tilannetieto ja teoria oli helpompi sitoa tosielämään. Luennot olivat myös aina hyvin valmisteltuja, suurimmaksi osin mielenkiintoisesti esitettyjä ja niihin sisältyi paljon vuorovaikutusta. Kuten jo todettua, meiltä pyydettiin näkökulmia ja kysymyksiä monessa välissä ja lisäksi kannustettiin haastamaan toisiamme puolin ja toisin. Käytimme usein väittelyitä oppimismetodina, jolloin pienryhmissä valmistelimme argumentit, sitten väittelimme toista ryhmää vastaan ja yksi ryhmä teki havaintoja ja julisti voittajan antaen palautetta. Suomessa en ole törmännyt väittelyharjoituksiin yliopistokursseilla juurikaan. Lisäksi ajankohtaisuus on lähes aina oman harrastuneisuutemme varassa, kun luemme vuosia vanhoja opuksia yksin kodeissamme.

  1. Opiskelu on täysipäiväistä ja tahti tiivis

Olin vielä tavallistakin tiiviimmällä kurssilla, sillä kesälukukauden aikana opiskeltiin koko lukukauden oppimäärä alle puolessa normaalista ajasta. Aamuisin heräsin opetukseen, jossa yliopisto-opettaja kävi harjoituksin läpi edellisen päivän luennon aiheet. Lounastauolla syömisen jälkeen teimme usein esseitämme tai luimme loppukokeisiin yhdessä kirjastossa, jonka jälkeen iltapäivällä oli kolmen tunnin luento. Sen jälkeen saimme vielä aina illaksi paljon lukemista seuraavan päivän tunteja varten. Oli ihan mahtavaa saada kerrankin keskittyä täysipainoisesti vain opiskeluun ja edetä vauhdilla! Esimerkiksi maisteriohjelmat LSE:ssä ovat vuoden pituisia, joten jos ajan täysipäiväiselle opiskelulle pystyy järjestämään, näkyy se väistämättä positiivisesti opiskeluajoissa. Tunneilla oli useimmiten läsnäolopakko, joten töissä käyminen yms. ei olisi ohessa onnistunutkaan. Vuosikurssit sitovat tiiviimmin yliopistoyhteisöön ja tämä taas onnistuu vain sillä, että suurin osa etenee samaa suunniteltua tahtia.

  1. Arviointi tapahtuu kahdensuuntaisesti sokkona

LSE:ssä oli käytössä kai muutenkin Iso-Britanniassa yleinen kahdensuuntainen sokkoarviointi. Se tarkoitti sitä, että professori ei tiennyt kenen paperia arvioi ja opiskelija ei tiennyt kuka hänen paperinsa arvioi. Tunnistus tapahtui opiskelijanumerolla, joka oli ainoa tieto jonka opiskelija itsestään paperiinsa kirjoitti. Tämä toi omalla tavallaan lisää jännitystä, mutta ainakin tapa on kaikille reilu ja vähentää mahdollista nimisyrjintää tai henkilökemioihin perustuvaa arviointia. Jokaisen paperi oli siis samalla viivalla sen perusteella, mitä siihen oli kirjoittanut. Kun nyt Suomessakin on paljastunut, että jo peruskoulussa tytöille saatetaan antaa sukupuolen perusteella tahtomatta parempia arvosanoja kuin pojille, niin tässä systeemissä voi olla perää. Professorin voi olla myös helpompi antaa rehellistä palautetta ja tiukkaakin arviointia, kun hänenkin anonymiteettinsä säilyy.

  1. Opiskelija on maksava asiakas – ja se näkyy

Kenties hankalin aihe meille suomalaisille on tämä viimeinen. Se, että olimme yliopistolle myös maksavia asiakkaita, näkyi saamassamme palvelussa. Esimerkiksi kirjastossa meille jatkuvasti mainostettiin, että kun tarvitsee apua jollain hyllyllä, niin laittaa vain Twitterissä kirjastolle viestiä ja joku tulee mielellään parissa minuutissa luokse auttamaan. Meiltä myös kysyttiin paljon palautetta kaikesta ja kohdeltiin muutenkin hyvin. Tämä toki toimi myös toiseen suuntaan. Kun itse olin maksanut kurssista aika paljon, arvosti opetusta ja kursseja ihan toisella tapaa. En olisi mistään hinnasta skipannut luentoa, vaikka ei olisikaan ollut läsnäolopakkoa. Tyyriit lukuvuosimaksut saavat myös pitämään tehokasta tahtia yllä opinnoissa eikä kursseja tee mieli reputtaa, jotta niitä ei joudu ”ostamaan” uusiksi.

Lopuksi

Tämän tekstin tarkoitus eli ole sokeasti ylistää LSE:tä ja verrata miten kaikki on siellä paremmin kuin Suomessa. Nämä ovat subjektiivisia havaintoja politiikan tutkimuksen opiskelusta kahdessa erilaisessa yliopistossa, eikä yhdessä blogitekstissä voi käsitellä kuin osan kaikista näkökulmista. Ymmärrän myös, että ilman tarvittavaa rahoitusta suomalaisten yliopistojen on vaikea tarjota riittävää määrää laadukasta kontaktiopetusta. Toisaalta haluan myös haastaa ajattelemaan, sillä joskus pienilläkin asioilla voi olla suuri vaikutus laatuun. Kun Suomessa puhumme yliopistojen kehittämisestä, jumitumme yleensä rakenteisiin. Rakenteetkin ovat tärkeitä, mutta suurin muutos tehdään sisällöillä ja toimintakulttuuria muuttamalla. Siihen pystyy jokainen yliopisto nykyisilläkin resursseilla, jos johto ja henkilökunta ovat sitoutuneita.

Olemmeko me opiskelijat professoreille vain pakollinen häiriötekijä tutkimuksen lomassa vai voisiko meille pidetyistä, hyvin valmistelluista, kursseista saada myös omaan ajatteluun virtaa? Entä miten saamme kanavoitua Suomeen edes osan siitä valtavasta kansainvälisestä osaajaporukasta, joka etsii itselleen laadukasta koulutusta Euroopasta ja on valmis myös maksamaan siitä? Ehkäpä vastaus voisikin piillä paljon puhutussa profiloitumisessa. Voisiko pelkkiin yhteiskunta- ja taloustieteisiin keskittynyt yliopisto pärjätä Suomessa ja muodostaa huippuyksikön, joka houkuttelisi tutkimuksen tasolla ja kansainvälisyydellä parhaat opiskelijat ja professorit paikalle? Ehkä, jos myös kuvailemani opiskelukulttuuri saataisiin tuotua mukana.

 

Janika Takatalo

kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

 

Maakuntavaltuustoaloite: Kotiin paperisena postitettavan kokousmateriaalin vähentäminen

Jätin tänään maakuntavaltuustolle aloitteen, joka koskee omaa toimintaamme. Maakuntavaltuusto on kymmenen vuotta muita päätöksentekoelimiä jäljessä siinä, että kaikki kokousmateriaali postitetaan kotiin. Siinä ei ole mitään järkeä tehokkuuden, ympäristön tai tietoturvan kannalta (papereita jää helpommin lojumaan kuin avoimena olevia digilaitteita). Esitin, että jatkossa kokousmateriaali postitetaan vain sitä erikseen pyytäville ja muuten kehitetään sähköistä järjestelmää. Aloite sai runsaasti allekirjoituksia ja kiitosta.

***

Maakuntavaltuusto 11.6.2018

 

Valtuutetun aloite

 

Kotiin paperisena postitettavan kokousmateriaalin vähentäminen

 

On tehotonta ja luonnon kannalta haitallista postittaa isoja määriä kokousmateriaalia jokaiselle maakuntavaltuutetulle kotiin. Maakuntavaltuuston tulee siirtyä vähitellen nykyaikaan ja sähköisiin kokousmateriaaleihin. Esitän, että jatkossa kokousmateriaalin saa postitettuna kotiin vain sitä erikseen pyydettäessä ja muuten Varsinais-Suomen liitto lähettää kokousmateriaalit sähköpostilla tai muuta sähköistä järjestelmää käyttäen.

 

Jatkossakin materiaalit saisi kotiin näin halutessaan.

 

Janika Takatalo

Varsinais-Suomen maakuntavaltuutettu