maahanmuutto, turvallisuus, Salo, Turku

Lapsia ja nuoria on suojeltava saalistajilta

”Ei voi olla niin, että Suomesta hakee turvaa ja sen jälkeen aiheuttaa itse turvattomuutta”, sanoi sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) aamutv:ssä. Oulussa paljastunut seksuaalirikosvyyhti on aiheuttanut paljon ahdistusta ja nostanut pintaan kysymyksiä, kuten ”Mitä nyt tehdään?”. Tällainen ei saa päästä leviämään, vaikka valitettavasti en usko Oulun olevan ainut kaupunki, jossa lasten ja nuorten saalistusta on tehty.

Seksuaaliset hyväksikäytöt jäävät helposti piiloon häpeän takia. Etenkin lapset ja nuoret päättävät usein salata tapahtuneen lähipiiriltään, koska heitä on uhkailtu tai he eivät muista syistä uskalla kertoa asiasta. Meidän tulisi puuttua tähän lisäämällä vanhempien ymmärrystä ja tietoisuutta erilaisista sosiaalisen median viestipalveluista, jotta he osaisivat kysyä oikeita kysymyksiä ja valvoa sovellusten turvallista käyttöä.

Lisäksi koulun, kodin ja viranomaisten yhteistyötä on lisättävä. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi Ankkuri-toiminnan avulla, jossa poliisista, sosiaalitoimesta, terveydenhoidosta ja nuorisotoimesta koostuvat tiimit yrittävät ratkaista nuoren kokemia ongelmia moniammatillisesti. Lounais-Suomen poliisissa Ankkuri-tiimit toimivat tällä hetkellä Turussa, Salossa, Raumalla ja Porissa. On sanomattakin selvää, että poliisi ja muut viranomaiset tarvitsevat enemmän resursseja siihen, että he voivat yhdistää tietoja ja huomata ongelmatilanteet mahdollisimman varhain.

Olemme tottuneet ajatukseen Suomesta yhtenä maailman turvallisimmista maista. Oulun järkyttävistä seksuaalirikoksista epäillyt ovat turvapaikanhakijataustaisia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen valtioista. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että kyse on yksilöistä eikä kollektiivisesta syyllisyydestä. Ihonväri tai kansalaisuus ei tee kenestäkään rikollista, vaan ihmisen omat valinnat. Turvapaikanhakuprosessia tulisi uudistaa niin, että apu kohdistuu todella suojelua tarvitseviin ja siihen oikeutettuihin henkilöihin.

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui pakolaisaalto, johon ei oltu osattu riittävästi varautua ja jota ei vieläkään ole kunnolla saatu ratkaistua. Mielestäni tehokkainta olisi perustaa EU:n ulkorajoille vastaanottokeskuksia, joissa hakemukset käsiteltäisiin ja josta sitten turvapaikan saaneet ohjattaisiin väkiluvun tai muun mittarin mukaan heidät vastaanottavaan valtioon. Tämä olisi paitsi tehokasta, myös inhimillisesti parempi ratkaisu. Se vähentäisi salakuljettamista Euroopan maasta toiseen ja myös vähentäisi turhautumista, kun jossain jäsenmaassa jo alkanut kotoutuminen vaihtuisikin käännytykseen.

Euroopan tason ratkaisun löytymisessä voi vielä kestää, joten on tärkeää, että myös kansallinen lainsäädäntömme on näiltä osin kunnossa. Vakaviin rikoksiin syyllistyneiltä kaksoiskansalaisilta on voitava perua Suomen kansalaisuus. Ylipäänsä kansalaisuuden, karkotusten ja palautusten ehtoja on tarkistettava. Eduskunnassa on myös käsittelyssä parhaillaan rangaistuspolitiikan kiristämispaketti, joka sisältäisi uuden rikosnimikkeen, lapsen törkeän raiskaamisen, josta maksimirangaistus olisi 12 vuotta. Vakavien rikosten seurausten on vastattava kansalaisten oikeustajua, ja mielestäni selkeä linja on tiukentaa lapsiin ja muihin puolustuskyvyttömiin kohdistuneiden rikosten rangaistuksia. Toivottavasti lakihankkeet ehtivät edetä ripeästi vielä tällä hallituskaudella.

Turvallisuus on perustarve, ja meidän on suojeltava etenkin lapsia ja nuoria pahalta. Kenenkään ei tule joutua elämään arkeaan pelossa.

Janika Takatalo
Nuorisolautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu

maahanmuutto, turvallisuus, Salo, Turku

 

Takatalo budjetista: Turku on lapsiin ja nuoriin panostava sivistyskaupunki!

Tiedote 12.11.2018
Vapaa julkaistavaksi

Takatalo budjetista: Turku on lapsiin ja nuoriin panostava sivistyskaupunki!

Kaupunginvaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Janika Takatalo (kok.) on tyytyväinen valtuustossa päätettyyn talousarvioesitykseen. Budjetti ei paisunut liikaa, mutta virkaesitykseen lisätyt panostukset kohdistuvat hyvin etenkin lapsiin, nuoriin ja perheisiin.

– Erityisen iloinen olen siitä, että viime vuonna valtuustoaloitteeni mukaisesti aloitettu maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu saa jatkoa. Sen vaikutukset kohdentuvat erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa oloissa eläviin lapsiin ja se on tutkitusti yksi vaikuttavimpia keinoja ehkäistä syrjäytymistä ja tukea alkavaa opintietä. Samalla se myös parantaa etenkin nuorten naisten työllisyyttä ja vähentää kannustinloukkuja, sanoo Takatalo.

Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu on kaupungille iso panostus, ja Takatalon mukaan näin suurella kaupungin maksuosuudella kokeilua ei olisi varaa jatkaa kovin paljon pidempään. Tarpeeksi pitkä kokeilu on kuitenkin tärkeä sen kannalta, että ehditään saada tarpeeksi käytännön tietoa kokeilun vaikutuksista turkulaisiin lapsiin ja perheisiin. Kokeilun jälkeen jatko ja sen rahoitus tulee ratkaista valtion tasolla.

– Kokoomuksen yksi tärkeä uudistustavoite tulevalle eduskuntakaudelle on kaksivuotinen esiopetus, mikä tarkoittaisi lasten oikeutta osallistua esiopetukseen maksutta jo viisivuotiaasta lähtien. Mikäli tavoitteeseen päästään, Turku on edelläkävijäkaupunkina jo siinä kohtaa hyvin valmistautunut ottamaan muutoksen vastaan, kehuu Takatalo.

Takataloa ilahduttavia asioita budjetissa ovat myös maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen jatkossa alle 25-vuotiaille, kynnyksettömien mielenterveyspalvelujen aloittaminen walk in -periaatteella sekä kielikylpytoiminnan laajentaminen.

– Turku on selvästi lapsiin ja nuoriin panostava sivistyskaupunki, päättää Takatalo.

Lisätietoja:

Janika Takatalo

janika.takatalo@turku.fi

044 982 0465

Valtuustoaloite 15.10.2018: Mopoilualue Turkuun

Valtuustoaloite 15.10.2018

Nuorille mopo-/kevariharrastajille kartoitettava alue ajoharjoittelua varten

Turussa on paljon mopoilijoita ja kevytmoottoripyöräilijöitä. Kulkuneuvojen käyttäjät viettävät usein aikaa kavereiden kanssa ajellen, kulkuneuvoja korjaillen sekä paikasta toiseen siirtyen. He myös haluavat harjoitella erilaista kikkailua, kuten keulimista. Nuorten suosiossa on tällä hetkellä moni paikka, kuten Turkuhallin piha (Artukainen), Easydriver:in harjoitusrata (Koulukatua vastapäätä), Aerotie (Kaukokiito, lentokenttä) tai esimerkiksi Warasto (Jonkankatu). Usein kuitenkin virkavalta häätää nuoret näistä paikoista häiriön takia, eikä nuorille jää paikkaa, missä harrastusta voisi rauhassa jatkaa.

Mopo- ja kevariharrastus on monelle tärkeä yhteenkuuluvuutta lisäävä tekijä ja vapaa-ajanviettomahdollisuus, mikä vähentää syrjäytymismahdollisuutta ja yksinäisyyttä. Kun harrastukselle olisi myös asiaankuuluvasti osoitettu paikka, siitä pidettäisiin varmasti huolta ja myöskään sivullisille ei aiheutuisi niin paljon häiriötä. Turussa tulee tarjota nuorille mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin, mutta kaksipyöräisten harrastajia ei tähän asti ole riittävästi huomioitu. Siksi tässä valtuustoaloitteessa esitetään, että Turun tulee selvittää mahdollista aluetta, joka voitaisiin osoittaa mopo- ja kevariharrastajien ajoradaksi.

Aloitteen idea on alkujaan kahdelta nuorisovaltuuston jäseneltä ja nuorisovaltuusto on aloitteen myös omassa kokouksessaan hyväksynyt. Lisäksi nuoret ovat keränneet kannatuksen kaikilta Turun ammatti-instituutin opiskelijakuntien hallituksilta ja kuudelta kuraattorilta. Lisäksi nuoret ovat keränneet adressiin tähän mennessä 220 nimeä mopomiitteihin osallistuneilta harrastajilta. He kaikki vakuuttavat, että Turkuun tarvitaan tällainen harrastuspaikka ja että se lisäisi myönteistä kuvaa Turusta nuorten kaupunkina. Samaa viestiä on tullut myös nuorten vanhemmilta.

Edellä kerrotun perusteella me allekirjoittaneet esitämme, että Turku kartoittaa mahdollista aluetta, joka voitaisiin osoittaa mopo- ja kevariharrastajien ajoradaksi

Allekirjoitukset:

Janika Takatalo, nuorisovaltuuston kummivaltuutettu

ym.

Puhe: Fendari 30v

Puhe nuorten työpaja Fendarin 30 -vuotisjuhlissa 28.9.2018

Hyvä juhlaväki!

Hienoa nähdä niin paljon Fendarin ja Turun nuorisopalveluiden sidosryhmiä täällä. Olen Janika Takatalo ja Turun nuorisolautakunnan nykyinen puheenjohtaja. Kuulimme äsken Petri Uggeldahlin muistelua työpajatoiminnan alkuvaiheilta ja minä tuon nyt tähän perään muutaman ajatuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Työpajatoiminta on nykyään määritelty nuorisolaissa ja työpajatoimintaa on jo yli 90% Suomen kunnista. Valtaosa työpajojen valmentautujista on alle 29-vuotiaita nuoria, kuten täällä Turun Fendarissakin. Nuorten työpajatoiminta vastaa suureen yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Päämääränämme on valmennuksen avulla parantaa nuoren valmiuksia päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun ja päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Työpajatoiminnan tarkoituksena on myös parantaa nuoren elämänhallintataitoja sekä edistää hänen kasvuaan, itsenäistymistään ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Työpajatoiminta on tutkitusti vaikuttavaa. Vuonna 2017 tehdyn Sovari-vaikuttavuusmittauksen mukaan Työpajojen valmentautujista 91% on kokenut sosiaalista vahvistumista vähintään jonkin verran työpajajakson aikana. Myönteisiä edistysaskelia on koettu erityisesti arjen asioiden hallinnassa (75 % valmentautujista), opiskelu- ja työelämävalmiuksissa (72 %) sekä elämänhallinnassa ja tavoitteellisuudessa (72 %). Myönteistä muutosta on tapahtunut myös sosiaalisissa taidoissa (70 %) ja itsetuntemuksessa (67 %). Asteikolla 1-5 työpajatoiminta saa valmentautujilta yleisarvosanan 4,3. Työpajajakson jälkeen lähes 70 % nuorista sijoittuu joko koulutukseen, työhön tai muuhun tarvetta vastaavaan aktiiviseen toimintaan.

Työpajatoiminta on suuressa roolissa paitsi yhteiskunnallisesti syrjäytymisen ehkäisyssä, myös inhimillisesti yksittäisten ihmisten elämässä. Katsoin juuri Fendarin viestintäpajalla tehdyn dokumentin ”heitteillä”, joka kertoi nuorten kohtaamista haasteista työelämässä ja elämässä ylipäänsä. Joukossa oli myös tuttuja ihmisiä, kuten lapsuuden naapurini Annika. Videolla Annika kertoo uupuneensa ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä kesätöissä ja sairastuneensa masennukseen. Videon lopulla näkyy kuitenkin toivoa, sillä työpajatoiminnan avulla Annika on löytänyt intohimonsa taiteiden, käsitöiden ja pelien maailmasta. Hän on täynnä tulevaisuuden toivoa ja haaveita opiskelu- ja työpaikoista. Oli todella ihanaa nähdä tämä muutos, mikä Fendarin toiminnan ansiosta oli saatu aikaan. Täällä tehdään tärkeää työtä.

Heitteillä -videosta näkyi moni syrjäytymisvaaraan johtava tekijä, kuten työstressistä johtuva uupumus, mielenterveysongelmat, koulun keskeyttäminen.. Nämä ovat haasteita, joiden ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin jälkikäteen korjaaminen. Syrjäytymisen ehkäisyssä on mielestäni tärkeää kohdistaa katseet varhaisiin vuosiin. Varhaiskasvatukseen osallistuminen on tutkitusti syrjäytymistä vähentävä tekijä. Varhaiskasvatuksessa perustaidot vahvistuvat ja toisaalta esimerkiksi erilaiset oppimisvaikeudet tai perheiden haasteet voidaan tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa. Meidän tuleekin tarkastella nuoren polkua koko matkalta, jotta häntä voidaan auttaa mahdollisissa ongelmissa jo aikaisessa vaiheessa.

Koulutustakuu meillä Suomessa on jo saatu toimimaan melko hyvin, ja lähes kaikki peruskoulun päättävät siirtyvät toiselle asteelle. Ongelmana onkin erityisesti ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen. Tähän ratkaisua haetaan ammatillisen koulutuksen reformista, joka on suurin koulutusuudistus lähes 20 vuoteen. Uudessa ammatillisessa koulutuksessa keskeistä ovat esimerkiksi yksilölliset opintopolut, tiivis työelämäyhteys ja jatkuva, ympärivuotinen koulutukseen haku. Työpajat on tunnistettu syrjäytymisen ehkäisyssä erityisen tärkeiksi. Työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä tiivistetään siten, että työpajatoimintaa voidaan hyödyntää nykyistä monipuolisemmin oppimisen tukipalveluna ja osaamisen hankkimista tukevana oppimisympäristönä. Yhteistyö vahvistaa molempia toimintoja.

Haluaisin kiittää tässä kohtaa kaikkia kuluneiden 30-vuoden aikana Fendarin eteen tehdystä työstä. Työntekijät, valmentautujat, sidosryhmät. En tiedä montaakaan tärkeämpää tekoa, kuin nuorten tulevaisuuden eteen tehty työ. On hienoa, että meillä Turussa on tällainen paikka, josta jokainen saa toivoa ja valoa silloinkin, kun muuten näyttäisi toivottomalta. Meidän päätöksentekijöiden tehtävänä on rakentaa yhteiskuntaa, jossa toivoa todella on -jokaiselle. Nuorilla voi olla ongelmia, mutta nuoret eivät ole ongelma. Nuoruus on hienoa aikaa löytää itsensä ja elämän tarkoituksensa. Aikuisten tehtävä on luoda mahdollisuuksia ja tukea nuoria matkalla itsenäisyyteen, mutta ei tehdä kuitenkaan kaikkea toisen puolesta valmiiksi. Mielestäni Fendari on tästä loistoesimerkki. Onnea 30-vuotiaalle Fendarille ja suunnataan katse tulevaisuuteen ja seuraaviin 30 vuoteen. Kenties nurkan takana on aivan uusiakin pajamuotoja, kuten koodauspajaa!

Kiitos!

Kuvassa nuorisolautakunnan entinen puheenjohtaja Petri Uggeldahl (1989-1992) ja nykyinen eli minä (2017-2021).

Nuorten edustavuus lautakunnissa laitettava kuntoon!

Nuorisovaltuuston edustajat Niklas Vaulanen, Mette Hämeenaho ja Tatu Alari vaativat päivän turkulaisessa nuorisovaltuustolle paikkoja Turun lautakuntiin ja kaupunginvaltuustoon. Vaatimus on mielestäni perusteltu ja tärkeä. Samaan aikaan tuntuu myös uskomattomalta, että vuonna 2018 Turussa edelleen täytyy käydä taisteluja nuorten edustavuudesta. Monessa muussa kaupungissa lautakuntapaikat ovat jo vuosia olleet itsestäänselvyys.

Olen itse aloittanut poliittisen taipaleeni nuorisovaltuutettuna Salossa. Tästä alkaa olla kohta kymmenen vuotta aikaa, ja jo silloin Salossa nuorisovaltuutetuilla oli paikat kaikkiin lautakuntiin. Itse sain toimia nuorten edustajana sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kokemus oli opettavainen ja olen kiitollinen silloiselle kaupungin ja lautakunnan johdolle, jotka ottivat nuoret lämpimästi ja avosylin vastaan. Moni meistä tuon ajan nuorisovaltuutetuista jatkoi yhteiskuntatieteellisiin opintoihin ja muutenkin yhteiskunnallisen aktiivisuuden saralla. Nuorisovaltuustolla on tärkeä kasvatustehtävä!

Tällä hetkellä Turun nuorisovaltuustolla on suorat paikat vain nuorisolautakuntaan ja opetus- ja kasvatuslautakuntaan. Meillä nuorisolautakunnassa nuorisovaltuuston edustaja onkin aina toivottu ja arvokas vieras. On parempi kysyä suoraan nuorten mielipidettä, kuin yrittää arvailla sitä (vaikka nuorisolautakunnassa istuukin melko nuorta porukkaa, jotka eivät ole vielä vieraantuneet nuorten arjesta). Nämä olemassa olevat lautakuntapaikat on saatu sillä perusteella, että niiden käsittelemät asiat liittyvät suoraan nuorten elämään. Tuntuu vähän oudolta, että esimerkiksi kaupunkiympäristö, sosiaali- ja terveyspalvelut tai liikuntapalvelut eivät olisi nuorten asioita.

Nuorisovaltuutettujen lautakuntapaikkoja on vastustettu myös monilla muilla hämmentävillä perusteilla. Yksi niistä on se, että sen jälkeen myös muut ryhmät kuten vanhusneuvosto tarvitsisivat omat paikat. Tämä perustelu ei mielestäni ole pitävä, sillä nuoret tarvitsevat oman edustajan nimenomaan sen vuoksi, että eivät vielä voi itse äänestää tai asettua ehdolle vaaleissa. Myös väite kulujen kasvamisesta ei ole pitävä: nuoret eivät ole vaatimassa samoja kokouspalkkioita kuin varsinaisilla lautakunnan jäsenillä on. Kolmantena on vedottu salassa pidettäviin asioihin. Jos tämä kohta on onnistuttu ratkaisemaan myös muissa kaupungeissa, miksi se olisi ongelma Turussa? Nuorisovaltuuston edustajia koskevat samat salassapitosäännöt kuin muita lautakunnassa istuvia.

Vetoan puheenjohtajakollegoihini muissa Turun lautakunnissa. Kutsukaa nuoria kokouksiin ja antakaa heille mahdollisuus. Miettikää, minkä viestin asian vastustaminen antaa niille harvoille nuorille, jotka ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta? Kuinka saamme ikinä poliittisen kiinnostuksen nuorissa heräämään, jos jo alusta pitäen he joutuvat näin perusjutuissa kohtaamaan negatiivista ilmapiiriä ja vastustusta?

Kyse on myös nuorisolain noudattamisesta: nuorisovaltuustolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan.

Janika Takatalo

Kirjoittaja on Turun nuorisolautakunnan puheenjohtaja ja Turun nuorisovaltuuston kummivaltuutettu (kok.)

 

Nuorisolautakunnan puheenjohtaja Takatalo: Hansan nuokkarin vakinaistamiseen etsitään ratkaisua

Tiedote 15.3.2018

Nuorisolautakunnan puheenjohtaja Takatalo: Hansan nuokkarin vakinaistamiseen etsitään ratkaisua

Hansan pop up -nuorisotila on ollut toimiva ja hyvä, ja sen vakinaistamisesta on esitetty toiveita. Myös nuorisolautakunnan puheenjohtaja Janika Takatalo (kok.) näkee Hansan nuorisotilan jatkumisen erittäin toivottavana.

– Nuokkarikokeilusta on tullut paljon kiitosta paitsi nuorilta, niin myös vanhemmilta, kauppakeskukselta ja poliisilta. Nuorisotila Hansassa on rauhoittanut keskustaa, kun nuoret ovat saaneet oman paikan, jossa viettää vapaa-aikaa, sanoo Janika Takatalo.

Hansan pop up –nuokkari on nimensäkin mukaisesti kokeilu, mutta kokeilu on osoittautunut onnistuneeksi ja siksi toiminnan halutaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Nykyisillä resursseilla nuorisotoimi saa pidettyä tilaa auki kahtena päivänä viikossa ja NMKY-yhteistyöllä saadaan viikkoon kolme lisäaukiolopäivää.

– NMKY-yhteistyöhön on oltu tyytyväisiä ja olen käynyt keskusteluja kaupungin kanssa sen rahoituksen turvaamisesta loppuvuodelle. Pidemmän aikavälin ratkaisuna olisi hyvä saada Hansaan ihan omat nuorisotoimen työntekijät, jotta ohjaajat eivät koko aikaa vaihtuisi ja nuoriin olisi näin helpompi luoda luottamuksellisia suhteita, toteaa Takatalo.

Kokoomuksen ryhmä nuorisolautakunnassa eli Janika Takatalo, Rasmus Rantanen ja Heidi Lehtonen aikovat jättää asiasta aloitteen seuraavassa lautakunnan kokouksessa ja hoitavat asiaa myös Kokoomuksen valtuustoryhmän kautta.

Lisätietoja:

Janika Takatalo

+358 44 982 04 65

janika.takatalo@turku.fi

Kouluruoka on kansallisylpeytemme

Kävin Arkean pop up -kouluruokaravintolassa Hansatorilla. Konseptin tarkoituksena oli osoittaa, että kouluruoka on mainettaan parempaa niin maultaan kuin terveellisyydeltäänkin. Sain maistaa italialaista tofu-tomaattipataa, ja se kyllä yllätti positiivisesti moderniudellaan.

Kouluruoan jättää tällä hetkellä syömättä vähintään kerran viikossa noin joka kolmas yläkoululainen. Arvostuksen palautus kouluruokailulle olisi paikallaan. Satavuotiaan Suomen juhlavuonna on hyvä muistaa myös sellaisia asioita, jotka tuntuvat meistä kenties itsestään selviltä, mutta jotka kuitenkin ovat isossa roolissa hyvinvointimme taustalla.

Suomi oli ensimmäinen maa koko maailmassa, jossa kaikille koululaisille alettiin tarjota maksuton lämmin ateria. Tänä päivänäkään vastaavaa järjestelmää ei ole lisäksemme kuin Ruotsissa, joka sekin aloitti käytäntönsä meitä vuosikymmeniä myöhemmin. Suomessa kouluruokailu on osa opetussuunnitelmaa; sosiaalinen oppimisen tilanne. Sen avulla voidaan juurruttaa terveellisiä elämäntapoja ja vaikuttaa ennaltaehkäisevästi kansanterveyteen.

Koulussa tarjottava lounas voi olla osalle lapsista päivän ainoa lämmin ruoka ja vielä suuremmalle osalle päivän monipuolisin ateria. Oikea-aikainen ja oikein koostettu kouluruoka varmistaa jaksamisen koulupäivän aikana ja parantaa oppimistuloksia. Kunnissa voidaan tehdä paljon sen varmistamiseksi, että lautasella on kotimaista ja mielellään vielä lähellä tuotettua. Kaikkein tärkeintä on maku, jotta ruoka ylipäätään tulee syödyksi.

Kun lapsilta ja nuorilta kysytään, mihin he haluaisivat lähiympäristössään vaikuttaa, moni sanoo vastaukseksi kouluruoan. Kouluruokailu onkin samalla loistava paikka harjoittaa demokratiakasvatusta. Arkea on kertonut alkavansa kerätä turkulaiskouluissa palautetta kouluruokailusta hymynaamanappien avulla. Lapsi tai nuori voi ruokalasta poistuessaan painaa haluamaansa kuvaa sen mukaan, miten ruoka maistui. Tämän lisäksi tärkeää olisi myös sanallisen palautteen kanava, jotta kehitysehdotukset menevät perille.

Meillä on kaikki syyt olla kouluruoasta kansallisesti ylpeitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehittymiselle ei enää olisi tarvetta. On hienoa huomata, kuinka esimerkiksi kasvisruokaa ja etnisiä vaihtoehtoja on saatavilla aina vain monipuolisemmin. Meidän pitäisikin jokaisen uudistaa tietämystämme ja asenteitamme kouluruoasta. Lapset ja nuoret ovat herkkiä kotoa ja muusta ympäristöstä tuleville vaikutteille.

Kerrotaan ylpeydellä tarinaa satavuotiaasta Suomesta, jossa kenenkään ei tarvitse olla nälissään koulussa ja jossa ruokailu on osa oppimista.

Janika Takatalo
Kirjoittaja on turkulainen kaupunginvaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja (kok.).

Valtuustoaloite 16.10.: Koulujen ovet auki puoluetoimijoille

Valtuustoaloite 16.10.2017

Koulujen ovet auki puoluepolitiikkaan tutustumiselle

Monet nuoret pitävät politiikkaa ja päätöksentekoa vaikeana ja itselleen kaukaisena asiana. Tämä johtuu osittain siitä, että nykyisellään kouluissa opetetaan asiasta suhteellisen vähän. Nuorisobarometri 2014 mukaan 29% nuorista jätti äänestämättä. Iso osa nuorista kokee, ettei äänestämisestä ole heille mitään hyötyä.

Olisi tarkoituksenmukaista, että koulut avaisivat ovensa puolueille, jotta mahdollisimman moni nuori saisi kosketuspintaa poliittiseen päätöksentekoon. Käytännössä tämä voisi toteutua esimerkiksi poliittikkateemapäivän tai järjestötorin muodossa. Puolueiden vieraillessa kouluilla nuoret voisivat kysyä itseään askarruttavista asioista sekä kertoa omia ajatuksiaan elinympäristönsä kehittämisestä. Sen lisäksi he pääsisivät tutustumaan puolueiden arvomaailmaan käytännön tasolla. Tiedon saaminen on tärkeää, jotta nuorista kasvaisi aktiivisia kansalaisia.

Turun nuorten on päästävä tutustumaan poliittiseen päätöksentekoon sekä puoluepolitiikkaan käytännönläheisesti. Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Turku kannustaa koulujansa avaamaan ovensa puoluetoimijoille ja yhtenäistää käytäntöjä koulujen välillä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi suositusten muodossa ja tulevissa paikallisten opetussuunnitelmien laatimisessa.

Allekirjoitukset:

Janika Takatalo

Linkki juttuun: http://www.aamuset.fi/uutiset/3693404/Euro+ja+Takatalo+Koulujen+ovet+auki+puoluetoimijoille

Puhe Turun kävelykadulla 15.9.2017: Emme voi sulkea silmiä

Hyvät kuulijat,

olemme täällä tänään lisätäksemme tietoisuutta ja osoittaaksemme solidaarisuutta sille, mitä Myanmarissa tapahtuu. Rohingya-kansan kohtalo on inhimillisesti katsoen hirveä. Heimon syrjintä on jatkunut vuosia, kärjistyen usein väkivaltaisuuksiksi. Nyt olemme saaneet nähdä satelliittikuvia, joissa näkyy, miten kokonaisia Rohingya-kyliä on poltettu maan tasalle viime viikkoina. Kyse on yli miljoonaa ihmistä koskevasta humanitaarisesta kriisistä ja etnisestä puhdistuksesta. Emme voi sulkea silmiä kanssaihmisten kärsimyksiltä.

 
Monelle asia voi tuntua täältä Suomesta katsottuna kaukaiselta. Miksi juuri minun tulisi kiinnostua Kaakkois-Aasian tilanteesta? Mitä minä voin tehdä? Kansainvälinen herääminen tilanteeseen on ollut valitettavan hidasta. Suomessa YLE ja muutama muu taho ovat uutisoineet asiasta, mutta muuten asia on jäänyt aktiivisten kansalaisten ja järjestöjen harteille. Suuren yleisön tietoisuuteen tilanteen ei vielä voi sanoa nousseen. Siksi tämä tapahtuma Turun kävelykadulla tänään on tärkeä. Kiitos järjestäjille ja osallistujille tämän mahdollistamisesta. Yhteinen tavoitteemme on tukea Rohingya-kansaa, ja nostaa heidän äänensä kuuluviin.

 
Jokainen meistä voi tehdä jotain omissa rooleissamme. Yksi helppo tapa on allekirjoittaa vetoomus Amnestyn sivuilla. Siinä vaaditaan, että hyökkäys rohingyoja vastaan pysäytetään välittömästi ja humanitaarisille toimijoille, YK:lle, riippumattomille toimittajille ja ihmisoikeustarkkailijoille varmistetaan vapaa ja esteetön pääsy Rakhinen osavaltioon, ja että heidän turvallisuutensa taataan. Voimme myös pitää asiasta ääntä omissa yhteisöissämme. Paljon on merkitystä silläkin, miten ja kuinka paljon toimittajat asiasta kirjoittavat.

 
Kansainvälinen yhteisö pyrkii yleensä osallistumaan kriisien ratkaisuun. Käytännössä työ on hankalaa, sillä harvoin vallitsee täysi yksimielisyys maiden välillä siitä, mitä toimintatapoja olisi käytettävä. Usein kansainvälinen apu paikallisten ja alueellisten kriisien ratkaisussa on kritiikin kohteena – koetaan, että ei ole toimittu tarpeeksi aktiivisesti ja päättäväisesti. Valtioiden rinnalla tilannetta selvittämässä ovat nykyään myös erilaiset riippumattomat rauhanvälitysjärjestöt.

 
Turun nuorisolautakunnan puheenjohtajana haluaisin nostaa esille vielä nuorten näkökulman asiaan. Kun mietimme suuria rauhanrakentajia, yleensä ensimmäisenä tulevat mieleen monet ansiokkaat vanhemmat miehet, kuten rauhannobelisti Martti Ahtisaari. Harvoin ajatellaan nuoria konfliktien ratkaisijoina, vaikka pitäisi. Tällä hetkellä maailmassa on historian suurin nuorten sukupolvi. Joka neljäs maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä on 10-24 -vuotias. Kestävää rauhaa tai yhteiskuntaa on vaikea saavuttaa ilman kaikkia sukupolvia.

 
Jotta voimme ehkäistä maailman konflikteja, meidän tulee panostaa hyvinvointiin, koulutukseen ja sananvapauteen. Rohingya-kansalta nämä ovat katkolla, ja meidän tulee toimia tilanteen muuttamiseksi. Meidän on saatava hiljaisten ääni kuuluviin.

Koulutusalavalinnat ovat liian sukupuolisegregoituneita

Onnea uuden opiskelupaikan saaneille! Kesän aikana moni saa kuulla iloisia uutisia hakemaansa opiskelupaikkaan pääsystä – sekä toiselle asteelle että korkea-asteelle.

Opiskelupaikkaa valitessa nuori punnitsee omia mielenkiinnonkohteitaan, vahvuuksiaan ja ehkä myös alan työllistymismahdollisuuksia. Näiden yhdistelmästä muodostuu preferenssit unelmien opiskelupaikan suhteen.

Tuohon valintatilanteeseen mentäessä on kuitenkin kuljettu jo pitkä matka. Minusta on mielenkiintoista pohtia, mitkä kaikki asiat ovat jo ehtineet vaikuttaa nuoren polulla siihen, että hän päätyy tiettyihin jatko-opintovaihtoehtoihin. Miten kasvuympäristö on häntä kannustanut, ohjannut tai kenties lannistanut?

Itse en tule suvusta, jossa olisi pitkä perinne korkeakoulutukseen. Olen itseasiassa lähisukuni ensimmäinen maisteri, kun valmistun. Jälkikäteen tuntuu jopa pieneltä ihmeeltä, että olen löytänyt tieni tänne asti. Ei ollut esikuvia tai neuvojia perhepiirissä. Kiittäminen on varmaan suomalaista koulutusjärjestelmää, jossa kaikilla ainakin periaatteessa on yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Myös yhteiskunnalliset harrastukset ja hyvä koulumenestys ohjasivat valintaani.

Kokoomuslaisessa ajattelussa syvintä ydintä on se, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Sosioekonominen tai muu tausta ei saa ikinä määrittää ihmisen mahdollisuuksia elämässä. Mutta entä sitten sukupuoli? Sen vaikutuksesta koulutusalavalintoihin voisi mielestäni keskustella enemmänkin. Koulutusalat ovat Suomessa sukupuolittain vahvasti jakautuneet. Osittain tästä syystä myös urakehityksessä ja palkkauksessa on edelleen eroja miesten ja naisten välillä.

Sukupuolen mukainen segregaatio alkaa ilmetä jo lapsuudessa ja nuoruudessa ja sitä on vaikea purkaa. Esimerkiksi vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan nuorten toiveammatit ovat edelleen melko perinteisiä. Tutkijoiden mukaan yhtenä keskeisenä syynä tälle ovat stereotyyppiset sukupuolirooliodotukset. Niillä on myös itseään toteuttavan ennustuksen vaikutus: pojat saattavat odottaa menestyvänsä matemaattisissa aineissa ja tytöt kielissä. Tällöin he myös usein kehittyvät näissä aineissa paremmin, ja saavat niistä hyvää palautetta, joka vuorostaan innostaa opiskelemaan. Sama toimii myös toisin päin. Oppijaminäkuvan muodostumisella on siis iso vaikutus.

Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli minäkuvan muodostumisessa. Varhaiskasvatuksen toiminta- ja ajattelumalleja kehittämällä voidaan purkaa tai vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooliodotuksia ja segregaatiota. Hyvää tarkoittaviin lauseisiin tai eleisiin saattaa sisältyä rajoittavuutta. Liian ahdas lokero – siis tässä tapauksessa tytön ja pojan rooli –  voi estää ihmistä näkemästä todellisia kykyjään ja mahdollisuuksiaan muuttua ja oppia. Ensi syksynä otetaan käyttöön ensimmäiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tämä näkökulma on onneksi otettu niissä monipuolisesti huomioon.

Ammatillisessa koulutuksessa on nähtävissä, että sukupuoli selittää keskeyttämistä merkittävällä tavalla ja sukupuolen mukainen eriytyminen on edelleen yksi haaste ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tiettyjen alojen vahva eriytyminen tyttöjen ja poikien aloiksi nostaa myös näiden alojen keskeyttämisprosentteja. Korkeakouluissa jako sukupuolten välillä on selvä esimerkiksi teknisten ja humanististen alojen välillä. Silloin todennäköisesti hukataan paljon arvokasta potentiaalia. Pienen kansan kaikki lahjakkuusvarannot olisi saatava paremmin hyödynnetyiksi.

Segregaatiota ei voi kuitenkaan purkaa yksin koulutusta ja kasvatusta kehittämällä. Segregaatiota ei voi purkaa myöskään yksin toisen asteen ja korkeakoulutuksen opiskelijavalintoja kehittämällä. Tyttöjen ja poikien hakutoiveet ovat jo valmiiksi jakautuneet eri ammatteihin, eikä sukupuolikiintiöitä kannata tällaisessa tilanteessa ottaa käyttöön.

Yksi keskeinen kysymys mielestäni on, miten voitaisiin kaventaa nuorien ja omalle sukupuolelle ja myös sosioekonomiselle taustalle epätyypillisten ammattien kulttuurista etäisyyttä? Kaikilla lapsilla olisi hyvä olla luontevia ja läheisiä, samaistumisen mahdollistavia ammatillisia esikuvia ja esikuvia tulisi olla monipuolisesti.

Ammattikuvia, työpaikkojen ilmapiiriä ja työkulttuuria sekä urakehitysmahdollisuuksia tulisi määrätietoisesti kehittää siten, että ne ovat molempien sukupuolten näkökulmasta houkuttelevia. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen on haastava saada sairaanhoitajakoulutukseen poikia, ellei työelämä uudistu siten, että sairaanhoitajan työympäristö, ammatti ja ammattikuva olisi myös poikien näkökulmasta mielekäs. Yksi hyvä keino voisi olla muutamien ammattien, ammattikuvien ja käytäntöjen läpivalaisu sukupuolen näkökulmasta – ja samalla määrätietoisesti sen edistäminen, että eri ammatit olisivat sukupuolesta riippumatta yhtäläisesti houkuttelevia.

Janika Takatalo

Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja