Valmistuneen puhe yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan publiikissa 15.6.

Vastavalmistuneen puhe publiikissa 15.6. / Janika Takatalo

Arvoisa varadekaani, professorit ja muu yliopiston henkilökunta, valmistuvat kanssaopiskelijat ja juhlayleisö. Ladies and gentleman.

Heti alkuun haluan kiittää. Kiittää siitä, että saamme viettää tänään Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan publiikkia ja valmistujaisiamme. Minulle sukuni ensimmäisenä maisterina, mikään tästä hienosta tutkinnosta ei ole itsestäänselvyys. Minulle merkitsee aivan valtavasti, että saan pitää tänään valmistuvien puhetta ja kiittää puolestamme koko yliopiston henkilökuntaa saamastamme opetuksesta ja ohjauksesta.

Saamme myös olla kiitollisia suomalaiselle yhteiskunnalle ja koulujärjestelmälle maailman parhaasta opintiestä. Olemme vielä sitä ikäluokkaa, joka PISA-tutkimustenkin mukaan oli jatkuvasti maailman kärkeä oppimistuloksissa ja jolle suuret ikäluokat ja vanhempamme rakensivat mahdollisuuden opiskella niin pitkälle, kuin omat rahkeet riittävät. Osalle opiskelut päättyvät hetkeksi tähän, vaikka elämä jatkuvaa oppimista onkin. Osa jatkaa vielä itseni tavoin tohtorin tutkintoon ja jotkut saivat senkin jo valmiiksi. Hyvässä yhteiskunnassa omia mahdollisuuksia ei määritä se, miten koulutettuun tai varakkaaseen perheeseen sattuu syntymään. Sellaista Suomea ja maailmaa haluan olla jatkossakin rakentamassa, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, mihin itse päättää pyrkiä ja jonka eteen on valmis tekemään töitä. Olemme kaikki tehneet töitä ollaksemme täällä tänään.

Nyt on oikeus iloita ja olla ylpeitä saavutuksistamme. Mitä maailmasta puuttuisikaan ilman meitä yhteiskuntatieteilijöitä, psykologeja ja logopedeja? Ainakin paljon yhteiskunnallista kriittisyyttä, vaalianalyyseja, erilaisia järjestöjä, ymmärtämystä ja auttamista. Osaamistamme tarvitaan niin kunnissa, valtiolla, yrityksissä kuin kolmannellakin sektorilla. Tiedekunnastamme valmistuu asiantuntijoita monelle eri alalle. Meitä kaikkia ajaa halu muuttaa ja parantaa maailmaa ja lähiympäristöämme omalta pieneltä osaltamme.

Monelle tämä valmistumisen päivä ei ole kuitenkaan pelkästään ilon ja onnen päivä. Mukaan sekoittuu myös huolta ja epävarmuutta. Työnhakua, muuttamista toiseen kaupunkiin tai maahan, pohdintaa siitä, kuka olen ja minne olen matkalla valmistumisen jälkeen. Itse olen rakentanut niin intensiivisesti kuluneet vuodet elämääni yhteiskunnallisen vaikuttamisen ympärille, että toisinaan pelkään sitä, mitä olisin ilman politiikkaa, ilman yhteiskuntatieteitä. Koko identiteettini, unelmani, opintojen kautta saadut ystävät ja opiskelijapolitiikasta löytynyt puolisokin ovat seurausta siitä, miten täysillä olen heittäytynyt kaikkeen siihen, mistä olen ollut innostunut.

Olen opiskellut politiikkaa, harrastanut politiikkaa ja tehnyt politiikkaa työkseni. Olen heittäytynyt politiikan maailmaan niin kokonaisvaltaisesti, että olin jopa kaksissa valtakunnallisissa vaaleissa tänä keväänä ehdolla. Mietin joskus, tulenko vielä haluamaan elämältäni jotain muuta? Mitä, jos en onnistu menestymään riittävästi politiikassa ja joudun tekemään jotain muuta? Samantapaisten ajatusten kanssa painii varmasti moni tuore maisteri. Tuliko panostettua opiskeluaikana oikeisiin asioihin? Saanko luoda tutkinnollani sellaisen uran, josta haaveilen? Saanko myöhemmin vaihtaa suuntaa ja muuttaa mieltä, jos siltä tuntuu?

Uskon, että vastaus on kyllä, mutta sen määrittää oma suhtautumisemme itseemme ja muihin. Opin tänä keväänä vaaleissa paljon toisten ihmisten kohtaamisesta. Olen kohdannut kymmeniä tuhansia ihmisiä viime kuukausien aikana. Kadulla vaaliesitteiden jakamisessa näkee elämän koko kirjon ja ihmisten erilaiset tavat suhtautua kanssakulkijoihin. On neutraaleja kohtaamisia tai vain vähän ikäviä, joissa toinen toteaa ei kiitos tai väärä puolue. On niitä joitain harvinaisia, joita aidosti kiinnostaa jäädä keskustelemaan teemoistasi (olivatkohan he yhteiskuntatieteilijöitä?). On niitä, jotka valitsevat ratkaisuksi kiertää kauempaa tai muuten ohittaa ilmekään värähtämättä, kuin et olisi olemassa. Sitten on valitettavasti paljon myös niitä, jotka saavat jotain iloa siitä, että pääsevät olemaan ilkeitä tai loukkaamaan jollain tavoin.

Negatiivisen palautteen vastaanottaminen kuuluu politiikkaan ja vaalityöhön. Olen miettinyt, että näillä loukkaamaan pyrkivillä ihmisillä on varmaan itsellä paha olla. Joskus ihmisen pahaa oloa auttaa jo se, että joku tuntematon kuuntelee. Eniten näissä tylymmissä kohtaamisissa harmitti kuitenkin ulkoisten ominaisuuksien perusteella tuomitseminen, varsinkin ominaisuuksien, joihin ei itse voi vaikuttaa. Usein sain kuulla olevani liian nuori, väärää sukupuolta tai jotain muuta vastaavaa.

Mieleen on jäänyt etenkin yksi vanhempi rouva torilla, jolle tarjosin esitettä ja yritin alkaa juttelemaan. Hän sanoi kuitenkin jo ensimmäisten sekuntien aikana, että ei hän ketään noin nuorta äänestä. Hän kuitenkin otti esitteen ja jatkoi matkaa. Jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin ja halusi pahoitella aikaisempaa käytöstään. Oli lukenut esitteen ja sanoi huomanneensa minun olevan jo valtiotieteiden maisteri, kaupunginvaltuutettu ja montaa muuta asiaa, joita hän arvosti. Hän pyysi anteeksi, että tuomitsi minut vain päällisin puolin ensin. Tämä kohtaaminen jäi mieleen siksi, että hän oli ainoa, jolla oli uskallusta palata ja muuttaa asennettaan.

Vaalien jälkeen netissä eteeni osui kuva, jossa mies pitelee sateenvarjoa kulkukoiralle jossain päin maailmaa. Kuvassa lukee: In a world where you can be anything, be kind. Maailmassa, jossa voit olla mitä vain, valitse olla lempeä. Tämä oli itselleni tärkeä ja mieleenpainuva oivallus keväästä, ja halusin sen jakaa siksi tänään teillekin. Meillä on joka päivä ja joka hetki valinta kohdata toinen ihmisenä ja kunnioittavasti, vaikka olisikin eri mieltä asioista tai itsellä olisi huono päivä. Lempeys, kiltteys ja empaattisuus ovat aivan liian vähän arvostettuja ja muistettuja ominaisuuksia, vaikka ne tekevät maailmasta ja arjesta kaikille paremman paikan. Empaattisuus ja lempeys sekä itseä että muita kohtaan on tärkeä ominaisuus niin työelämässä, kotona kuin vapaa-ajallakin. Kuvailemani tilanteet ovat varmasti tuttuja kaikille, jotka ovat esimerkiksi joskus tehneet jotain asiakaspalveluhenkistä tai myyntiin liittyvää työtä.

Nyt kun valmistumme hienoista korkeakoulututkinnoista ja meitä odottaa mitä todennäköisemmin hyvä tulevaisuus, toivon että tekin muistatte tästä puheesta tuon lauseen lempeydestä. After graduation, there will be nice and fine days ahead of us, but also times of stress, worry and tiredness. We are defined by how we deal with these problems and interact with other people. I hope you will remember this one sentence from my speech: In a world where you can be anything, be kind. Be kind to yourself and to others. We have a choice to make every day and every moment – how to treat other people. Will it be with respect and kindness or do we spread negative feelings? I hope it will be the former, because kindness is golden and it makes life a lot better for everyone.

I wish you all the best for the future and thank University of Turku one more time. Thank you!

Janikan puhe Nuori2019 -kutsuvierastilaisuudessa

Minulla oli ilo vastaanottaa kaupungintalolla vieraita eilen yhdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lauri Katteluksen kanssa. Turkuun on kokoontunut Suomen nuorisotyötä tekevät tahot ja sain pitää tilaisuudessa puheen nuorisolautakunnan puheenjohtajana. Tässä se on!

Puhe 27.3.2019 – Nuori2019

Arvoisat kutsuvieraat!

On ilo toivottaa teidät tervetulleeksi Turkuun, jossa yhtenä harvoista kaupungeista on oma nuorisolautakunta. Meillä Turussa on nuorisotyöllä todella vahva asema ja juuret syvällä. Kaupunki on tuottanut nuorisopalveluja jo vuodesta 1946 ja työpajatoimintaakin on ollut jo yli 30 vuotta, nuorisotiedotusta 15 vuotta ja etsivää nuorisotyötä yli 10 vuotta.

Turussa on rohkeasti kokeiltu erilaisia nuorisotyön muotoja. Meillä esimerkiksi musiikkitoiminta aina ollut vahvaa ja vedämme valtakunnallista Rock Academy –hanketta, jota opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa. Myös Turku Game Academy on nostanut e-urheilun asemaa Turussa ja saanut siitä Allianssin myöntämän tunnustuspalkinnon.

Turussa nuorisotyötä tehdään laajasti, nuorimmat asiakkaat ovat nollavuotiaita lasten kulttuurikeskus Seikkailupuistossa ja vanhimmat ovat alle 29-vuotiaita, esim.  nuorten työpajoilla, etsivässä työssä ja skeittihalli Cubessa. Meillä on rakenteilla myös useita monitoimitiloja, jotka tuovat nuorisotyöhön mahdollisuuden uudenlaiseen yhteistyöhön mm. kirjastojen ja koulujen kanssa. Turussa on paljon mahdollisuuksia tehdä nuorisotyötä!

Jotta ei menisi pelkäksi kehumiseksi, haluan nostaa myös muutamia huolenaiheita. Myös Turussa riittää töitä syrjäytymisen ja alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi. Turun kaupungin ja Me-säätiön viime syksynä julkistamien laskelmien mukaan Turussa on 2 739 syrjään jäänyttä 15–29-vuotiasta nuorta. Alueellinen eriytyminen on Turussa selkeästi havaittava ilmiö, joka näkyy mm. eroina asukkaiden hyvinvoinnissa ja turvallisuuden tunteessa sekä kaupungin vetovoimassa. Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi tammikuussa mittavan ohjelman syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toimenpiteissä hyödynnetään kohderyhmään ja asuinalueisiin liittyviä mittareita, data-analytiikkaa ja tutkimustuloksia.


Loppuun vielä muutama sana kevään vaaleista ja demokratiasta. Demokratian tulevaisuus on puhututtanut monia tänä vaalien superkeväänä. Monet pelkäävät, miten poliittisen osallistumisen käy tässä ilmapiirissä. Moni kansalainen on menettänyt uskonsa politiikan kykyyn ratkaista ongelmia. Näemme vaalivideoita, jossa epäsuorasti kannustetaan jopa poliittiseen väkivaltaan. Ehdokkaita ahdistellaan ja nuoret kokevat voimattomuutta vaikuttaa Suomen ja maailman tulevaan suuntaan. Vaikka politiikka kiinnostaa, vanhat osallistumisen tavat eivät innosta eikä omalla äänellä uskota olevan yhtä paljon merkitystä kuin ennen. Allianssi on tehnyt hyvää työtä nuorten äänestämisaktiivisuuden ja osallisuuden edistämisen eteen. Nuorisovaalit, nuorten vaalikone ja kirjeet ensimmäistä kertaa äänestäville ovat aivan loistojuttuja, joilla toivottavasti on merkitystä nuorten poliittiseen osallistumiseen.

Myös me täällä Turussa olemme yrittäneet kokeilla uusia tapoja antaa demokratiakasvatusta ja kokemusta vaikuttamisesta. Nuorisotaloillamme on käytössä osallistuva budjetointi, joka avaa nuorille mahdollisuuden olla vaikuttamassa oman ympäristönsä toimintaan ja kehittämiseen. Nuorisovaltuusto on saanut vihdoin edustukset lautakuntiin ja kaupunginvaltuusto on nuorentunut. Minäkään en varmasti olisi tässä, jos en olisi kymmenen vuotta sitten lähtenyt nuorisovaltuustotoimintaan ja sen jälkeen saanut kokeilla siipiäni erilaisissa nuorisojärjestöissä edeten kohti isompia saappaita. Turussa kaupunginhallitusta johtaa alle 30-vuotias ja myös valtuustoryhmissä ja lautakunnissa valtaa on annettu nuorille. Olen tästä iloinen ja ylpeä.

Olen myös iloinen ja ylpeä siitä, että Nuori2019 -päivät järjestetään tänä vuonna juuri Turussa. On ollut mahtavaa tehdä Allianssin kanssa yhteistyötä ja toivon kaikkien viihtyvän päivillä Turussa ja palaavan tänne vielä pian uudestaankin. Nauttikaa illasta ja nuorisomyönteisestä Turusta!

Kokoomus, #Takatalo2019, eduskuntavaalit 2019, nuoret, nuori, Nuori2019, Turku, Varsinais-Suomi, osaaminen, #äänitulevaisuudelle, koulutus, ympäristö, ilmastonmuutos, yrittäjyys
Janika Takatalon puhe Nuori2019 -kutsuvierastilaisuudessa

Puhe: Fendari 30v

Puhe nuorten työpaja Fendarin 30 -vuotisjuhlissa 28.9.2018

Hyvä juhlaväki!

Hienoa nähdä niin paljon Fendarin ja Turun nuorisopalveluiden sidosryhmiä täällä. Olen Janika Takatalo ja Turun nuorisolautakunnan nykyinen puheenjohtaja. Kuulimme äsken Petri Uggeldahlin muistelua työpajatoiminnan alkuvaiheilta ja minä tuon nyt tähän perään muutaman ajatuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Työpajatoiminta on nykyään määritelty nuorisolaissa ja työpajatoimintaa on jo yli 90% Suomen kunnista. Valtaosa työpajojen valmentautujista on alle 29-vuotiaita nuoria, kuten täällä Turun Fendarissakin. Nuorten työpajatoiminta vastaa suureen yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Päämääränämme on valmennuksen avulla parantaa nuoren valmiuksia päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun ja päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Työpajatoiminnan tarkoituksena on myös parantaa nuoren elämänhallintataitoja sekä edistää hänen kasvuaan, itsenäistymistään ja osallisuutta yhteiskuntaan.

Työpajatoiminta on tutkitusti vaikuttavaa. Vuonna 2017 tehdyn Sovari-vaikuttavuusmittauksen mukaan Työpajojen valmentautujista 91% on kokenut sosiaalista vahvistumista vähintään jonkin verran työpajajakson aikana. Myönteisiä edistysaskelia on koettu erityisesti arjen asioiden hallinnassa (75 % valmentautujista), opiskelu- ja työelämävalmiuksissa (72 %) sekä elämänhallinnassa ja tavoitteellisuudessa (72 %). Myönteistä muutosta on tapahtunut myös sosiaalisissa taidoissa (70 %) ja itsetuntemuksessa (67 %). Asteikolla 1-5 työpajatoiminta saa valmentautujilta yleisarvosanan 4,3. Työpajajakson jälkeen lähes 70 % nuorista sijoittuu joko koulutukseen, työhön tai muuhun tarvetta vastaavaan aktiiviseen toimintaan.

Työpajatoiminta on suuressa roolissa paitsi yhteiskunnallisesti syrjäytymisen ehkäisyssä, myös inhimillisesti yksittäisten ihmisten elämässä. Katsoin juuri Fendarin viestintäpajalla tehdyn dokumentin ”heitteillä”, joka kertoi nuorten kohtaamista haasteista työelämässä ja elämässä ylipäänsä. Joukossa oli myös tuttuja ihmisiä, kuten lapsuuden naapurini Annika. Videolla Annika kertoo uupuneensa ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä kesätöissä ja sairastuneensa masennukseen. Videon lopulla näkyy kuitenkin toivoa, sillä työpajatoiminnan avulla Annika on löytänyt intohimonsa taiteiden, käsitöiden ja pelien maailmasta. Hän on täynnä tulevaisuuden toivoa ja haaveita opiskelu- ja työpaikoista. Oli todella ihanaa nähdä tämä muutos, mikä Fendarin toiminnan ansiosta oli saatu aikaan. Täällä tehdään tärkeää työtä.

Heitteillä -videosta näkyi moni syrjäytymisvaaraan johtava tekijä, kuten työstressistä johtuva uupumus, mielenterveysongelmat, koulun keskeyttäminen.. Nämä ovat haasteita, joiden ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin jälkikäteen korjaaminen. Syrjäytymisen ehkäisyssä on mielestäni tärkeää kohdistaa katseet varhaisiin vuosiin. Varhaiskasvatukseen osallistuminen on tutkitusti syrjäytymistä vähentävä tekijä. Varhaiskasvatuksessa perustaidot vahvistuvat ja toisaalta esimerkiksi erilaiset oppimisvaikeudet tai perheiden haasteet voidaan tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa. Meidän tuleekin tarkastella nuoren polkua koko matkalta, jotta häntä voidaan auttaa mahdollisissa ongelmissa jo aikaisessa vaiheessa.

Koulutustakuu meillä Suomessa on jo saatu toimimaan melko hyvin, ja lähes kaikki peruskoulun päättävät siirtyvät toiselle asteelle. Ongelmana onkin erityisesti ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen. Tähän ratkaisua haetaan ammatillisen koulutuksen reformista, joka on suurin koulutusuudistus lähes 20 vuoteen. Uudessa ammatillisessa koulutuksessa keskeistä ovat esimerkiksi yksilölliset opintopolut, tiivis työelämäyhteys ja jatkuva, ympärivuotinen koulutukseen haku. Työpajat on tunnistettu syrjäytymisen ehkäisyssä erityisen tärkeiksi. Työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä tiivistetään siten, että työpajatoimintaa voidaan hyödyntää nykyistä monipuolisemmin oppimisen tukipalveluna ja osaamisen hankkimista tukevana oppimisympäristönä. Yhteistyö vahvistaa molempia toimintoja.

Haluaisin kiittää tässä kohtaa kaikkia kuluneiden 30-vuoden aikana Fendarin eteen tehdystä työstä. Työntekijät, valmentautujat, sidosryhmät. En tiedä montaakaan tärkeämpää tekoa, kuin nuorten tulevaisuuden eteen tehty työ. On hienoa, että meillä Turussa on tällainen paikka, josta jokainen saa toivoa ja valoa silloinkin, kun muuten näyttäisi toivottomalta. Meidän päätöksentekijöiden tehtävänä on rakentaa yhteiskuntaa, jossa toivoa todella on -jokaiselle. Nuorilla voi olla ongelmia, mutta nuoret eivät ole ongelma. Nuoruus on hienoa aikaa löytää itsensä ja elämän tarkoituksensa. Aikuisten tehtävä on luoda mahdollisuuksia ja tukea nuoria matkalla itsenäisyyteen, mutta ei tehdä kuitenkaan kaikkea toisen puolesta valmiiksi. Mielestäni Fendari on tästä loistoesimerkki. Onnea 30-vuotiaalle Fendarille ja suunnataan katse tulevaisuuteen ja seuraaviin 30 vuoteen. Kenties nurkan takana on aivan uusiakin pajamuotoja, kuten koodauspajaa!

Kiitos!

Kuvassa nuorisolautakunnan entinen puheenjohtaja Petri Uggeldahl (1989-1992) ja nykyinen eli minä (2017-2021).

Puhe Turun kävelykadulla 15.9.2017: Emme voi sulkea silmiä

Hyvät kuulijat,

olemme täällä tänään lisätäksemme tietoisuutta ja osoittaaksemme solidaarisuutta sille, mitä Myanmarissa tapahtuu. Rohingya-kansan kohtalo on inhimillisesti katsoen hirveä. Heimon syrjintä on jatkunut vuosia, kärjistyen usein väkivaltaisuuksiksi. Nyt olemme saaneet nähdä satelliittikuvia, joissa näkyy, miten kokonaisia Rohingya-kyliä on poltettu maan tasalle viime viikkoina. Kyse on yli miljoonaa ihmistä koskevasta humanitaarisesta kriisistä ja etnisestä puhdistuksesta. Emme voi sulkea silmiä kanssaihmisten kärsimyksiltä.

 
Monelle asia voi tuntua täältä Suomesta katsottuna kaukaiselta. Miksi juuri minun tulisi kiinnostua Kaakkois-Aasian tilanteesta? Mitä minä voin tehdä? Kansainvälinen herääminen tilanteeseen on ollut valitettavan hidasta. Suomessa YLE ja muutama muu taho ovat uutisoineet asiasta, mutta muuten asia on jäänyt aktiivisten kansalaisten ja järjestöjen harteille. Suuren yleisön tietoisuuteen tilanteen ei vielä voi sanoa nousseen. Siksi tämä tapahtuma Turun kävelykadulla tänään on tärkeä. Kiitos järjestäjille ja osallistujille tämän mahdollistamisesta. Yhteinen tavoitteemme on tukea Rohingya-kansaa, ja nostaa heidän äänensä kuuluviin.

 
Jokainen meistä voi tehdä jotain omissa rooleissamme. Yksi helppo tapa on allekirjoittaa vetoomus Amnestyn sivuilla. Siinä vaaditaan, että hyökkäys rohingyoja vastaan pysäytetään välittömästi ja humanitaarisille toimijoille, YK:lle, riippumattomille toimittajille ja ihmisoikeustarkkailijoille varmistetaan vapaa ja esteetön pääsy Rakhinen osavaltioon, ja että heidän turvallisuutensa taataan. Voimme myös pitää asiasta ääntä omissa yhteisöissämme. Paljon on merkitystä silläkin, miten ja kuinka paljon toimittajat asiasta kirjoittavat.

 
Kansainvälinen yhteisö pyrkii yleensä osallistumaan kriisien ratkaisuun. Käytännössä työ on hankalaa, sillä harvoin vallitsee täysi yksimielisyys maiden välillä siitä, mitä toimintatapoja olisi käytettävä. Usein kansainvälinen apu paikallisten ja alueellisten kriisien ratkaisussa on kritiikin kohteena – koetaan, että ei ole toimittu tarpeeksi aktiivisesti ja päättäväisesti. Valtioiden rinnalla tilannetta selvittämässä ovat nykyään myös erilaiset riippumattomat rauhanvälitysjärjestöt.

 
Turun nuorisolautakunnan puheenjohtajana haluaisin nostaa esille vielä nuorten näkökulman asiaan. Kun mietimme suuria rauhanrakentajia, yleensä ensimmäisenä tulevat mieleen monet ansiokkaat vanhemmat miehet, kuten rauhannobelisti Martti Ahtisaari. Harvoin ajatellaan nuoria konfliktien ratkaisijoina, vaikka pitäisi. Tällä hetkellä maailmassa on historian suurin nuorten sukupolvi. Joka neljäs maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä on 10-24 -vuotias. Kestävää rauhaa tai yhteiskuntaa on vaikea saavuttaa ilman kaikkia sukupolvia.

 
Jotta voimme ehkäistä maailman konflikteja, meidän tulee panostaa hyvinvointiin, koulutukseen ja sananvapauteen. Rohingya-kansalta nämä ovat katkolla, ja meidän tulee toimia tilanteen muuttamiseksi. Meidän on saatava hiljaisten ääni kuuluviin.