Julkaistu Turun Sanomissa 10.2.2024

Sydän särkyy aamu toisensa jälkeen, kun uutisista joudumme lukemaan Joensuun järkyttävää lapsisurmaa. Miten me yhteiskunnan aikuiset olemme päästäneet tuon pienen urhean lapsen putoamaan kaikkien turvaverkkojen läpi kohti kuolemaa? Lupasimmehan jo vuosia sitten, että Vilja-Eerikan tapaus ei enää toistuisi, mutta yhä edelleen 2-3 lasta kuolee Suomessa vuosittain väkivallan seurauksena.

Lasten ja nuorten ongelmista ja haasteista puhumme kyllä paljon. Koronan vaikutukset, PISA-tulosten lasku, mielenterveys- ja päihdeongelmat, jengiytyminen, lisääntyvät nepsy-diagnoosit vain muutamia mainitaksemme. Kaikkia näitä haasteita ratkomaan on perustettu työryhmiä, kiristetty henkilöstömitoituksia, palkattu kouluihin uusia ammattiryhmiä ja silti lasten ja nuorten hyvinvointi polarisoituu. Ne jotka voivat huonosti, voivat yhä huonommin.

Lapset syntyvät perheisiin. Jo ennen syntymää tarjoamme upeaa yli 100-vuotiasta neuvolainnovaatiota raskauden ja lapsen kehityksen tueksi. Käynneillä mitataan, tutkitaan ja havainnoidaan erityisesti lapsen fyysiseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Jos perheillä on kasvukäyrien ulkopuolella olevia jaksamisen, mielenterveyden, kasvatuksen tai päihteiden käytön haasteita, ei näihin useinkaan pystytä riittävästi paneutumaan. Perheen pitäisi kyetä hakeutumaan erikseen perhe- tai kasvatusneuvolaan tai muihin palveluihin.

Lapsen elämä muodostuu kodista, varhaiskasvatuksesta, koulusta, kavereista ja harrastuksista tai näiden yhdistelmistä. Jotta pystyisimme turvaamaan jokaiselle syntyvälle lapselle mielekkään ja turvallisen lapsuuden, meidän olisi onnistuttava huomattavasti nykyistä paremmin tukemaan lapsen perhettä ja sen arkea. Ennaltaehkäiseviä palveluja tulee saada matalalla kynnyksellä koteihin. Kaikilla tulee olla mahdollisuus harrastaa. Perheiden toimeentulon haasteita on ratkottava työllisyyttä ja lapsiperheiden sosiaaliturvaa kehittämällä. Neuvolakäyntien painopistettä pitäisi siirtää fyysisestä seulonnasta vuorovaikutuksen, jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen.

Vasta, kun perheen ja lapsen tukemisen tavanomaisemmat keinot on käytetty, siirrytään raskaampien palveluiden pariin. Tutkimusten valossa jo 3-vuotiaan lapsen tilanne on nähtävissä ja ongelmat ennustettavissa. Miksi me emme silloin tartu asiaan? Lastensuojelun resurssipula on huutava, mutta kyse on myös työn organisoinnista. Mitkä tehtävät kuuluvat sosiaalityöntekijälle, mitkä muille ammattilaisille. Sosiaalityöntekijän pitäisi voida keskittyä ensisijaisesti lapsen kanssa työskentelyyn, tapaamisiin ja kuulemiseen. Kaikkein pienimmät lapset on priorisoitava ja tunnettava erityisen hyvin, sillä he eivät pysty itse useinkaan kertomaan hädästään tai ottamaan yhteyttä.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueella lasten ja nuorten hyvinvointi on otettu todellakin vakavasti. Perhekeskusten toiminta on vakiintumassa koko hyvinvointialueelle. Tämän vuoden aikana hyvinvointialueella aloittaa uusi organisaatioyksikkö: Lasten, nuorten ja perheiden palvelut, mihin on koottu niin perhekeskusten kuin lastensuojelun palvelut. Koko kehitystyön keskipisteessä ovat lapset, nuoret ja perheet. On tärkeää onnistua kokoamaan tarvittavat ammattilaiset perheen ympärille, eikä hyppyyttää heitä luukulta toiselle. Tulevaisuudessa perheiden ei tarvitse tietää, ottaako yhteyttä lasten, perhe- vai kasvatusneuvolaan tai nuoren pähkäillä, kääntyykö kuraattorin, terveydenhoitajan, psykologin, koutsin, tsempparin vai kenen puoleen. Perheillä on oltava oikeus omaan perhekeskuksen työntekijään, jonka kautta tarvittava kokonaisvaltainen tuki, apu ja neuvo löytyy.

Hyvinvointialueen tehtävänä on myös kouluttaa alueen ammattilaisia vakavien tilanteiden varalta. Kun hätä on suurin, meillä on oltava varhaiskasvatuksessa ja kouluissa selkeät ohjeet ottaa yhteyttä sosiaali- ja kriisipäivystykseen sekä poliisiin, jotta yksikään ei enää putoaisi.

Janika Takatalo ja Sanna Vauranoja
Varhan aluevaltuusto (kok.)