Blogi

Valtuustoaloite 23.1.2023: Älykkäiden ääniopasteiden kokeileminen liikennevaloissa

Jätimme yhdessä Viivu Seilan ja Riina Lumpeen kanssa 23.1. seuraavan valtuustoaloitteen, joka keräsi laajan 44 allekirjoittajan tuen valtuustossa ja etenee näin päätöksentekoon.

Valtuustoaloite: Älykkäiden ääniopasteiden kokeileminen liikennevaloissa

Näkövammaiset tarvitsevat turvalliseen risteyksen ylittämiseen ääniopasteita, sillä he eivät voi nähdä samaan tapaan liikennevaloja. Äänimajakoita on ollut jo pitkään käytössä, niiden ongelmana on ollut jatkuva piippaaminen: esimerkiksi äänimajakan lähellä asuvilta tai työskenteleviltä tulee usein valituksia häiritsevästä äänestä. Yksi vaihtoehto jatkuvalle piippaamiselle on älykkäät ääniopasteet, jotka käynnistyvät joko älypuhelimella tai pienellä kauko-ohjaimella. Niiden idea on siinä, että äänimajakat voivat olla muuten täysin hiljaa, mutta näkövammaisen tullessa majakan lähistölle joko älypuhelimen sovellus käynnistää laitteiden äänet automaattisesti tai ne voi itse käynnistää kauko-ohjaimella sekä myös manuaalisesti älypuhelimen sovelluksesta. Kauko-ohjain mahdollistaa itsenäisen liikkumisen myös heille, joilla ei ole älypuhelinta.

Älykkäitä ääniopasteita on alettu käyttää jo esimerkiksi uusissa kauppakeskuksissa, sairaaloissa, hisseissä ja myös ulkona risteyksissä esimerkiksi Vaasassa. Ranskassa älykkäät ääniopasteet ovat olleet jo 25 vuotta käytössä. Myös Turku voisi näyttää esimerkkiä ja kokeilla älykkäitä ääniopasteita keskustan tärkeimmissä risteyksissä. Kustannus yhden liikennevalopylvään osalta olisi arviolta reilu 1000 euroa. Vanhan malliset äänimajakat näistä kokeilun kohteena olevista risteyksistä voisi edelleen hyödyntää siirtämällä ne hieman kauemmas ytimestä, jossa asuminen ei ole niin tiivistä ja jatkuva piippaus ei häiritsisi asukkaita. Näin saisimme laajennettua Turussa sitä aluetta, jossa risteykset ovat turvallisia ylittää myös näkövammaisille. 

Äänimajakkakokeilun toteutus ja majakoiden sijoittelu voitaisiin tehdä yhteistyössä Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry:n kanssa, joilta myös idea aloitteeseen on alunperin saatu.

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittajat ehdotamme, että Turku kokeilee älykkäitä ääniopasteita muutamassa keskustan risteyksessä, jotka on valittu yhdessä näkövammaisten edustajien kanssa.

Janika. Riina ja Viivu kokeilemassa liikkumista sokkona. Ylen juttu.

Perheellistymisen esteet on purettava

Julkaistu mm. Turun Sanomissa ja Uudenkaupungin Sanomissa 14.1.2023 sekä vähän eri versiona Verkkouutisten blogissa.

Suomi tarvitsee lisää lapsia – perheellistymisen esteet on purettava

Vuoden alussa julkaistiin uusi perhebarometri. Sen mukaan suomalaiset tahtovat nyt keskimäärin kaksi lasta, mutta toteuma on tätä pienempi. Suomalaisten toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välinen ero on melko iso: 0,66 lasta 35–45-vuotiaiden ikäryhmässä. Syntyvyydestä puhutaan paljon, sillä siitä riippuu koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus.

Lastensaanti saattaa siirtyä yksilöistä itsestään johtuvista syistä; huoletonta nuoruutta halutaan esimerkiksi elää ilman lapsia pidempään. Suuri osa esteistä tai hidasteista on kuitenkin sellaisia, joita yhteiskunta voisi ratkaista tai helpottaa. Pitämällä esimerkiksi huolta korkeasta työllisyydestä, eivät taloudelliset syyt olisi niin monen perhehaaveiden esteenä.

Moni ei löydä sopivaa kumppania ja esimerkiksi itsellisesti äidiksi haluavat tarvitsevat lahjasoluhoitoja. Myös moni pariskunta tarvitsee hoitoja ja niiden tarpeen on ennustettu vain kasvavan. Lapsettomuushoitoja ja perheneuvontaa pitää resursoida nykyistä enemmän. Yksi iso virhe nykyhallitukselta oli yksityisen hoidon kelakorvauksen poistaminen. Nyt kalliit lapsettomuushoidot yksityisellä ovat vieläkin kalliimpia ja yhä harvemman tavoitettavissa, vaikka niiden kautta myös julkisen puolen jonotilannetta voitaisiin helpottaa.

Osa perhebarometrin vastaajista kuvaa, ettei uskalla hankkia lisää lapsia, koska aiempi raskaus tai synnytys oli niin traumaattinen. Esimerkiksi hyperemeesin eli vakavan raskauspahoinvoinnin kokeneilla on todettu olevan muita enemmän abortteja ja sterilisaatioita. Tarvitsemme lisää tukea ja osaamista näiden tilanteiden käsittelyyn.

Osa esteistä liittyy työelämään. Perhevapaiden aiheuttamaa katkoa työuraan jännitetään tai työelämän ja lapsiperhearjen yhteensovittaminen koetaan vaikeaksi. Jos perhevapaat jakautuisivat nykyistä tasaisemmin, ei esimerkiksi “lapsisakon” vaikutus kohdistuisi niin vahvasti naisiin. Jos vielä työelämässä olevat isovanhemmat voisivat myös hakea perhevapaita, saisivat nuoret perheet kenties enemmän apua pikkulapsiarkeen. Myös työelämä kaipaa vielä monella alalla kulttuurinmuutosta ja joustoja, jotta työn ja perheen yhdistäminen olisi helpompaa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä esimerkiksi sodan tai ekologisen kriisin uhka estää ihmisiä hankkimasta lapsia. Myös nämä ovat syitä, joihin politiikalla voidaan vaikuttaa. Huolehditaan Suomen ja lähiympäristön turvallisuudesta sekä pysäytetään ilmastonmuutos. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omia lapsihaaveitaan. Suomi tarvitsee lisää lapsia.

Janika Takatalo ja lastenrattaat. Kuva: Salla Merikukka

 

Lähijunan kyytiin tulevaisuudessa Föli-lipulla?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 19.10. Turun Sanomissa, Kaarina-lehdessä ja mahdollisesti myös parissa muussa paikallislehdessä

Lähijunan kyytiin tulevaisuudessa Föli-lipulla?

Lähijunaliikenteen palauttamisesta Varsinais-Suomeen on haaveiltu kohta 30 vuotta. Siitä lähtien, kun se täältä lopetettiin. Moni asema seisoo tyhjillään ja seudun raiteet nekin vajaakäytössä. Samaan aikaan ilmastotavoitteisiin pitäisi päästä ja yksityisautoilulle löytää vaihtoehtoja.

Nyt viimein on alkanut tapahtua, kun Suomen Lähijunat Oy on tehnyt tarjouksen VR:n käytöstä poistamista junista. Mikäli rahoitus ja muut yksityiskohdat saadaan järjestykseen, liikenne alkaisi vuonna 2024. Aiempien selvitysten perusteella Varsinais-Suomen lähijunat voisivat suunnata esimerkiksi Raision kautta Uuteenkaupunkiin, Naantaliin, Loimaalle ja Saloon. Vuoroväli voisi olla esimerkiksi tunnin. 

Pirkanmaalla lähijunat ovat jo liikenteessä, yhtenä syynä sen pääsy mukaan valtion lähijunakokeiluun viime hallituskaudella. Vastaavia kokeiluja tulisi laajentaa seuraavalla hallituskaudella myös muualle, etenkin Varsinais-Suomeen, jossa tahtotila, väestöpohja ja infrastruktuuri sitä jo vahvasti tukisivat. Olisi hyödyllistä ja reilua, jos valtio osallistuisi lähijunien operointiin meillä kuten muuallakin Etelä-Suomessa. 

Voisimme ottaa oppia alueista, joilla on jo kokemusta modernista lähijunaliikenteestä. Yksi toimiva ja tärkeä asia niin Pirkanmaan kuin pk-seudunkin lähiliikenteessä ovat yhteensopivat lipputuotteet, eli yhdellä matkalipulla pääsee lähijunasta paikallisbusseihin ja toisinpäin. Meillä Turun seudulla on mainiosti toimiva joukkoliikenne Föli, jonka lipputekniikka taipuisi vastaavaan. Lähijunien ja Fölin välinen maksuliikenne hoidettaisiin nousukorvauksilla. Sujuvat matkaketjut hyödyttäisivät niin juna- kuin bussiliikennettä.

Lähijunat parantaisivat maakunnan elinvoimaa ja laajentaisivat työssäkäyntialuetta. Lähijunahanke toimisi hyvin yhteen myös Tunnin junan kanssa. Sitä varten rakennettava kaksoisraide mahdollistaa lähijunaliikenteen toimimisen kaukoliikenteen lomassa ja samalla se toimisi syöttöliikenteenä, joka yhdistää koko Etelä-Suomea. Toivon näkeväni vuosikymmenen loppuun mennessä Turun uuden uljaan matkakeskuksen, josta pääsee raiteita pitkin nopeasti niin seutukeskuksiin kuin muihin isoihin kaupunkeihinkin. 

Janika Takatalo (kok), VTM

Kirjoittaja on Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja,

Turun kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen aluevaltuutettu.

Janika Takatalo. Kuva: Salla Merikukka
Janika seisoo betoniseinän edessä

Kenenkään ei tule joutua häirityksi – miten tämä ehkäistään?

Julkaistu 19.6.2022 alunperin Verkkouutiset-bloginani

Kansanedustaja Wille Rydmania (kok.) on syytetty Helsingin Sanomien jutussa nuorten naisten ja tyttöjen ahdistelusta. Aihe on herättänyt syystäkin paljon keskustelua ja tunteita. Puoluejohto on vastannut käyvänsä tarkasti läpi tapauksen ja tuomitsevan kaikenlaisen epäasiallisen käyttäytymisen. Aihe on kuitenkin yhtä kansanedustajaa ja puoluetta suurempi – siellä missä on valtaa, on helposti myös vallan väärinkäyttöä. Se, miten puolue ja yhteiskunta ehkäisee tällaista toimintaa ja käsittelee tapaukset niiden tultua ilmi, on se mitä tästä kaikesta on opittavana. Ja siitä toivon puhuttavan lisää.

Kuten monessa muussakin asiassa, opiskelijaliike on tässäkin askeleen edellä. Siellä on jo vuosia käytetty tapahtumissa häirintäyhdyshenkilöitä ja erilaisia code of conducteja. Tein itsekin Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtajana ja puoluehallituksen jäsenenä aloitteen häirintäyhdyshenkilöistä puolueelle vuoden 2018 puoluekokoukseen. Aloite meni läpi ja toimintaa käynnisteltiin. Silloin moni puolueen jäsen ehkä naureskelikin asiaa, vaikka viimeistään nyt lienee laajemmallekin joukolle niiden tarpeellisuus selvä. Jokaisessa suurtapahtumassa tulee olla häirintäyhdyshenkilöt sekä anonyymit kanavat epäasiallisesta toiminnasta ilmoittamiseen. 

Opiskelijaliikkeessä on myös pitkään jo annettu koulutusta häirinnän tunnistamiseen ja siihen reagoimiseen. Jokaisen tapahtuman alussa usein luetaan tuo “Code of Conduct”, jossa esitellään organisaation asianmukaiset käytännöt ja sanoitetaan esimerkiksi se, mikä ei ole ok. Kokoomusnaiset teki aloitteen Code of Conductin käyttöönotosta puolueelle vuonna 2020. Väliin iski korona, joka perui monet suurtapahtumat, mutta en ole ainakaan vielä itse ollut paikalla puolueen tilaisuudessa, jossa nämä olisi käyty läpi, joten jalkauttamista vielä riittää. 

Rydman-tapaus on vain esille tullut jäävuoren huippu. Etenkin naisilla riittää kerrottavaa puoluetoiminnassa tapahtuneesta häirinnästä. Arvostan kaikkia, jotka uskaltavat näitä kokemuksiaan julkisesti avata. Usein niistä puhutaan vain hiljaa pienessä luotetussa porukassa, koska niiden esilletuonnista ei uskota seuraavan mitään hyvää. Helposti ikävät asiat halutaan politiikassa vaieta kuoliaaksi niin kauan kuin mahdollista. 

Johdon tehtävänä on tuoda esille, että häirintä ei ole missään tilanteessa ok, kuten nyt on tehtykin. Sen jälkeen tulee varmistaa whistleblower-kanavat, eli aidosti matalan kynnyksen ilmoituskanava epäasiallisesta käytöksestä. Sen jälkeen tulee puuttua jämäkästi ja käsitellä tapaukset perinpohjaisesti. Vaikka joku asia ei olisi rikosoikeudellisesti rangaistava, se voi kuitenkin olla moraalisesti ja eettisesti väärin. Sellaista kulttuuria emme voi tässä puolueessa hyväksyä ja siitä taas vastuu on jokaisella jäsenellä. Esimerkiksi alaikäisten juhlissa tulisi aina olla joku henkilö, joka katsoo viime kädessä turvallisuuden perään. 

Puolueen järjestölliseen kehittämiseen on harvoin todellista insentiiviä, sillä esimerkiksi puheenjohtajia arvioidaan ennen kaikkea galluplukemien ja vaalitulosten perusteella. Jonkun pitäisi kuitenkin käyttää aikaa myös tähän. Joskus kohu voi olla tervehdyttävä mahdollisuus tehdä muutos. Moni odottaa sitä nyt Kokoomukselta ja uskon, että pitkässä juoksussa tähän nyt käytetty aika vielä palkitaan. 

Toivon, että häirinnästä ilmoittamisen matalan kynnyksen kanava otetaan puolueessa pian käyttöön ja sinne tulleiden juttujen käsittelyyn luodaan toimiva malli. Samalla toivon, että puolueessa ja eduskunnassakin lisätään koulutusta häirinnän tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta. Jokaisella tulee olla oikeus osallistua puoluetoimintaan ilman pelkoa häirityksi tulemisesta.

Janika Takatalo

Janika seisoo betoniseinän edessä

Kulttuurikummitoimintaa perheen pienimmille

Julkaistu Turun Sanomissa 3.3.2022

Helsingissä jokainen vuonna 2020 tai sen jälkeen syntynyt vauva on saanut oman kulttuurikummin. Vuonna 2020 kummina toimi esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesteri ja vuonna 2021 Helsingin teatterit yhdessä. Jokainen lapsi kutsutaan kummin toimesta vuosittain vähintään kahteen maksuttomaan tapahtumaan, esimerkiksi vauvasinfoniaan tai nukketeatteriin. Kummius jatkuu, kunnes lapsi aloittaa koulun. 

Kulttuurikummiuden avulla lapsi ja hänen perheensä saavat henkilökohtaisen kosketuksen kulttuuriin. Toimintaan kuuluvien tapahtumien tehtävänä on tukea lapsen kehitysvaihetta ja perheen hyvinvointia. Moni vanhempi kokee esimerkiksi yksinäisyyttä pikkulapsivaiheessa, jolloin kaikenlaiset tapahtumat, joissa kohdata muita samassa elämäntilanteessa olevia, ovat henkisesti hyvin tärkeitä. Myös korona-aikana syntyneet ja kasvaneet lapset ovat jääneet vaille erilaisia elämyksiä ja muiden pienten seuraa. Kulttuurikummitapahtumat vastaisivat Turussakin näihin molempiin tarpeisiin.

Kulttuuri kuuluu kaikille ja se tutkitusti luo hyvinvointia. Turussa vuosina 2012–2013 käynnistyneessä verkostoyhteistyössä alueen korkeakoulujen ja järjestöjen kesken on luotu kulttuurihyvinvoinnin käsite. Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä tai yhteisöllisesti jaettua kokemusta siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia. Kulttuurihyvinvoinnin perustana on ihmisen oma taide- ja kulttuurisuhde, jonka hyvinvointia tukevat vaikutukset läpäisevät koko ihmisen elämänkaaren. Jo nuorena luotu suhde kulttuuriin auttaa kasvattamaan aktiivisia ja hyvinvoivia kulttuurikansalaisia.

Turussa on onnistuneesti otettu käyttöön muun muassa jo elämyspolku, jonka avulla jokainen peruskoululainen käy noin kolme kertaa lukuvuodessa eri kulttuurilaitoksissa. Toimintaa on ulotettu myös varhaiskasvatukseen, mutta palvelun piiristä puuttuvat vielä aivan pienimmät. Turussa tulee selvittää, kehittää ja sen pohjalta ottaa käyttöön Helsingin kulttuurikummitoimintaan pohjautuva oma malli. Tulen jättämään aiheesta aloitteen maaliskuun kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kulttuurikummitoiminta olisi hieno lisä vuoden 2029 -juhlavuotta kohti kulkevalle kulttuurikaupunki Turulle!

 

Janika Takatalo, VTM

Kaupunginvaltuutettu (kok.)

Turku

Huomio lasten oikeuksiin myös uusilla hyvinvointialueilla

Julkaistu Verkkouutisten blogina 20.11.2021

Huomio lasten oikeuksiin myös uusilla hyvinvointialueilla

Tänään 20.11. vietetään lapsen oikeuksien päivää, jonka tarkoituksena on edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Tämän vuoden erityinen teema on lapsen oikeus hyvään kohteluun. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia, mutta valitettavasti ne eivät vielä jokaisen pienen kohdalla toteudu.

Korona-aika on pahentanut monien perheiden hätää ja lasten kaltoinkohtelusta on tehty yhä enemmän havaintoja. Sydän surusta itkien luin mm. tuoretta uutisointia vanhempiensa pahoinpitelemästä varsinaissuomalaisesta vauvasta, joka ei ollut valitettavasti tälläkään kertaa yksittäistapaus. Onneksi yhteiskunta on kehittänyt turva- ja toimintamekanismeja vastaavia tilanteita varten ja terveydenhoitajan sekä lastensuojelun valppaalla toiminnalla lapsi saatiin lopulta turvaan. Silti kaikkia lapsia ei saada ajoissa pelastettua, vaan lapsuus voi kulua hyvinkin huonoissa ja traumaattisissa olosuhteissa.

Ensi vuoden alusta toimintansa aloittavat hyvinvointialueet tulevat vastaamaan monista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, kuten neuvoloista, synnytyksistä ja lastensuojelusta. On äärimmäisen tärkeää, että palveluketjut toimivat ja apua saa oikea-aikaisesti sekä riittävän läheltä matalalla kynnyksellä. On myös tärkeää, että asukkaita kuullaan ja esimerkiksi nuorten osallisuus on kunnossa.

Tulin itse tänä vuonna ensimmäistä kertaa äidiksi ja siten kokemusta esimerkiksi raskauteen, synnytykseen ja vauva-arkeen liittyvistä palveluista on kertynyt. On ollut pieni järkytyskin huomata, miten pienillä resursseilla tätä tulevaisuuden kannalta tärkeää työtä tehdään. Koronan aiheuttama vauvabuumi on toki tuonut omat paineensa palveluihin ja myös se, että terveydenhoitohenkilökuntaa on ollut sidottuna koronaan liittyviin tehtäviin. Meilläkin kätilöt tekivät tuplavuoroja, synnytysvuodeosasto oli aivan piukassa, neuvolan kotikäynnit oli peruttu ja terveydenhuollon henkilökuntaa oli vaikea tavoittaa puhelimitse. Onneksi omalla kohdallamme kaikki sujui hyvin eikä erityisempää tukea tarvittu, mutta en voi olla miettimättä perheitä, joissa kohdattiin isompia haasteita tämän tilanteen keskellä.

Ihan jo muiden silmissä pienilläkin asioilla voi olla väsyneessä vauvaperheessä paljon merkitystä sekä suuria kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnan tasolla. Saako esimerkiksi imettämiseen tukea, jos se ei lähde sujumaan? Onko kotiin mahdollista saada apua, jos omat voimat meinaavat loppua? Onko vertaistukiryhmiä tai tukipuhelimia kriisejä kohdanneille? Jos lapsia ja perheitä ei tueta varhaisessa vaiheessa, tulevat ongelmat yhteiskunnalle moninkertaisina takaisin myöhemmässä vaiheessa. Raskaassa elämäntilanteessa apua ei välttämättä myöskään jakseta lähteä itse hakemaan ja etenkin, jos palvelut ovat siroteltuina eri sektoreille ja paikkoihin. Siinä kärsivät ennen kaikkea lapset.

Yksi hyvä keino lapsen oikeuksien toteutumiseen uusilla hyvinvointialueilla on perhekeskusmallin kehittäminen ja vakiinnuttaminen. Perhekeskukset tarjoavat kaikki lapsiperheen hyvinvointipalvelut “yhdeltä luukulta” niin paikan päällä, verkossa kuin kotonakin. Aiemmin erillään toimineet palvelut, kuten vaikkapa neuvola, perhetyö, psykologit, terapeutit ja sosiaalityö, yhdistyvät perhekeskuksessa tiiviiksi verkostoksi. Perhekeskuksissa asiakkaan tilanne nähdään kokonaisuutena ja yhdellä käynnillä saadaan hoidetuksi useampia asioita. Toinen äärettömän tärkeä kokonaisuus on terapiatakuun käyttöönotto hyvinvointialueilla, jotta etenkin nuorten mielenterveysongelmia voidaan tasa-arvoisesti ja riittävän nopeasti hoitaa.

Usein kun puhuu lasten hyvinvoinnista, saa eteensä kysymyksen, että entäs vanhukset sitten? Myös ikäihmisten palvelut ovat tulevilla hyvinvointialueilla tärkeitä, mutta ne ovat toisen kirjoituksen paikka. Lisäksi lapsiin ja nuoriin panostaminen on tulevaisuuteen panostamista, sillä ilman hyvinvoivia lapsia ja nuoria tänään, ei meillä ole hyvinvoivia aikuisia huomenna. Silloin ei myöskään ole työlle tekijöitä eikä veroille maksajia. Ja niillä taas hoidetaan esimerkiksi vanhusten palvelut. Jos perheet jätetään yksin selviytymään, ei lupaavasti kasvuun lähtenyt syntyvyyskään välttämättä jatku kovin kauaa näin hyvänä ja silloin huoltosuhteemme ajaa yhä kohti pahempaa kriisiä.

Valtuustoaloite 15.11.2021: Varhaiskasvatuksen henkilöstön veto- ja pitovoimaa parannettava

Jätin valtuuston kokouksessa 15.11. seuraavan aloitteen varhaiskasvatuksen tilanteen parantamiseksi ja se sai hyvin allekirjoituksia yli puoluerajojen:

Varhaiskasvatuksen henkilöstön veto- ja pitovoimaa parannettava

Lapsia on tänä vuonna syntynyt TYKSissä ennätysmäärä ja varhaiskasvatuksen osallistumisaste koko yhteiskunnan tasolla on nousussa. Tämä on hieno asia, mutta tarkoittaa nyt ja tulevina vuosina yhä enemmän paineita varhaiskasvatuksen resursseihin, ellemme sitten halua lapsiperheiden kaikkoavan naapurikuntiin. 

Laadukas varhaiskasvatus on pohja myöhemmälle oppimiselle ja ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Se myös pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä, kun vanhemmat voivat hyvillä mielin jättää jälkikasvunsa päiväksi hoitoon sekä saamaan varhaiskasvatusta, jotta he pääsevät itse palaamaan työelämään ja yhteiskunta saa verotuloja. Laadukas varhaiskasvatus ei kuitenkaan synny ilman riittäviä resursseja ja koulutettua henkilökuntaa. Varhaiskasvatuksen kentältä on jo pitkään kuulunut hätähuutoja ympäri Suomen. Myös Turussa pulaa osaavasta henkilökunnasta on. Henkilökunnan suuri vaihtuvuus ja sijaisten saannin vaikeus kuormittavat olemassa olevaa henkilöstöä ja haastavat varhaiskasvatuksen laadukkaan ja turvallisen järjestämisen. 

Myös työolot karkottavat väkeä varhaiskasvatusalalta. Palkka on vastuuseen nähden pieni, työssä saattaa kohdata väkivaltaa ja muita raskaita tilanteita sekä henkilökunta joutuu jatkuvasti venymään henkilöstöpulan takia. Myös esimerkiksi työvaatteet joutuu hankkimaan itse, eikä paljon ulkoilevien varhaiskasvattajien eri kausien ulkovaatteet tule halvaksi. Meidän on kyettävä tarjoamaan kunnolliset työolot varhaiskasvatuksen henkilöstölle, jotta osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa riittää ja sitä kautta lapset saavat laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta.

Ryhmäkoot, resurssit ja sijaisten saatavuus ovat ehdottomasti kiireisimpiä ja tärkeimpiä kuntoonlaitettavia asioita. Sen lisäksi Turku voisi parantaa varhaiskasvatuksen henkilöstön veto- ja pitovoimaa esimerkiksi tukemalla alan opiskelijoiden työssäoppimista ja harjoittelua turkulaisissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä nykyistä enemmän, jotta nämä jäävät valmistumisen jälkeen kaupunkiimme töihin. Turku voisi mahdollistaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle paremman kehittymisen lisä- ja jatkokoulutusten kautta. Se voisi mahdollistaa nykyistä helpommin erilaisten vapaiden pitämisen ja osa-aikatyön, jotta jaksaminen ja perhe- ja työelämän yhteensovittaminen olisi helpompaa. Se voisi myös tukea työvaatteiden hankintaa ja osallistaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä yhä enemmän yksikköä koskevassa päätöksenteossa.

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittaneet haluamme parantaa varhaiskasvatuksen henkilöstön veto- ja pitovoimaa Turussa edellämainituin keinoin.

Kuka ajattelisi lapsia?

Lapsen saanti muuttaa elämän, mutta se muuttaa myös politiikassa mukana olevan ihmisen tapaa tarkastella päätöksentekoa ja sen priorisointeja. Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut minulle aina politiikan tekemisen kulmakiviä, mutta nyt vauva sylissä asia on vieläkin konkreettisempi ja myös omaa kokemusta lapsiperheiden palveluista niiden käyttäjänä on alkanut kertyä. Samalla myös (kauhulla) on seurannut kanssa-perheellisten painiskelua eri asioiden kanssa ja miettinyt, millä tolalla nuo asiat ovat, kun ne joskus osuvat omalle kohdalle. Onneksi päättäjänä minulla on mahdollisuus vaikuttaa.

Näistä jokainen aihe ansaitsisi oman blogikirjoituksensa, mutta koska kirjoitan vauvan päiväunen aikaan, oion vähän mutkia ja palaan tarvittaessa näihin vielä syvemmin myöhemmin.

Neuvola

Omat kokemukseni ovat pääosin oikein hyviä. Meillä on ollut ihana terkka, joka on pysynyt samana niin raskauden kuin nyt vauvankin käyntien ajan. Terveydenhoitaja ei ole ollut eri kuin vuosilomien sijaistusten aikana pari kertaa. Näin ei kuitenkaan taida pääsääntönä valitettavasti olla. Olen liian usein kuullut tai lukenut (entisen pomoni Anna M:n loistava essee Helsingin Sanomissa etunenässä) päinvastaisista kokemuksista, joissa lapsen asiat saa aina selittää uudelle henkilölle. Pysyvää hoitosuhdetta ja seurantaa ei näin pääse syntymään. Olen myös ollut siitä onnekas, että kaikki on mennyt raskauden ja vauvan suhteen pääsääntöisesti hyvin. Tuttavaltani olen kuullut, miten neuvolapsykologia kipeästi tarvitessa sitä joutui Turussakin odottamaan viikkoja, vaikka apua olisi tarvinnut tietysti paljon nopeammin. Sitten on asioita, joiden paremmin olo olisi kivempaa, mutta ei aivan välttämätöntä. Tilat ovat vanhanaikaiset ja nuhjuiset eikä esimerkiksi ultraäänilaitteita ole, jotta vauvan näkisi useammin kuin kahdella keskussairaalan lain nojalla tarjoamalla käynnillä tai yksityiseltä palvelun ostamalla. Lapsen näkeminen esim. 3D-ultralla raskausaikana tutkitusti parantaa varhaista kiintymyssuhdetta ja voisi näin olla hyvinkin iso ilo monelle! Se myös lievittäisi varmasti odottajan stressiä, kun esimerkiksi lapsen tarjontaa (asentoa) ennen synnytystä ei jouduttaisi vain käsikopelolla arvailemaan, vaan se olisi neuvolan näytöltä kaikkien osapuolten nähtävissä. 

Jälkitarkastus

Jälkitarkastus, ah tuo muinaisjäänne. Tarkoitan sillä sitä, että vanhempainpäivärahan saadakseen siinä on käytävä ja juuri muuta funktiota sillä ei tunnu olevankaan. Ja nimenomaan äidin käyntiä vaaditaan, jotta vaikkapa isä saisi vanhempainrahaa. Tässä on tietysti kaunis ajatus taustalla, että kaikki synnyttäneet siinä kävisivät, mutta todellisuudessa 15 minuutin lääkäriajalla ehditään kysyä pari rutiinikysymystä ja tulostaa todistus KELAan vietäväksi. Naisen kroppa käy läpi valtavan muutoksen ja palautuminen on oleellista sen kannalta, että ei jää esimerkiksi pysyviä vaivoja loppuelämäksi. Itse kävin lopulta yksityisellä äitiysfysioterapeutilla yli tunnin extra-käynnillä, jossa ultraäänellä tarkasteltiin esim. vatsa- ja lantionpohjalihasten tilanne ja annettiin kuntoutusohjeita. Kaikilla tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta (vaikka minusta pitäisi olla!), mikä lisää eriarvoisuutta. Pahimman koronasulun aikaan jälkitarkastuksia ei tehty ollenkaan, mikä on minusta aika järkyttävää, sillä se varttikin olisi monelle parempi kuin ei mitään. Välillä on tuntunut, että kun lapsi on saatu ulos, äidin hyvinvointi ei enää kiinnosta ketään, mikä on aika surullista.

Varhaiskasvatus

Tästä lempilapsestani voisin puhua tuntikausia. Laadukas varhaiskasvatus on pohja myöhemmälle oppimiselle ja ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Se myös pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä, kun vanhemmat voivat hyvillä mielin jättää kullanmurunsa päiväksi hoitoon ja saamaan varhaiskasvatusta, jotta he pääsevät itse palaamaan työelämään ja yhteiskunta saa verotuloja. Monen työhönpaluu kuitenkin viivästyy, jos hoitopaikkaa ei saa tai sen saa jostain ihan väärältä sijainnilta, jolloin arki hankaloituu kuskaamisen muodossa merkittävästi. Lapsia on syntynyt nyt korona-aikaan ennätysmäärä, mikä näkyy monen kaupungin päivähoitopaikkojen lisääntyneenä tarpeena nyt ja lähivuosina. Samaan aikaan varhaiskasvatuksen kentältä kuuluu vakavia hätähuutoja. Instagramin @varhaiskasvatuksenkertomuksia -tili julkaisee varhaiskasvattajien anonyymeja kertomuksia alan tilanteesta. Ne ovat järkyttävää luettavaa. Pätevää henkilökuntaa ei saada tai sijaisia ei palkata, mikä johtaa vakavaan työntekijäpulaan ja työntekijöiden uupumiseen sekä lasten turvallisuuden vaarantumiseen. Palkka on pieni ja työolot huonot, mikä vähentää alan vetovoimaa entisestään. Itse en keksi juuri tärkeämpää asiaa tällä hetkellä, kuin tämän laittaminen kuntoon. Siksi otin sen esiin valtuustoryhmämme kokouksessa, joka käsitteli kaupungin ensi vuoden budjettia. Rahat ovat kuitenkin tiukilla ja tarpeita on monella suunnalla. Siksi ei ole lainkaan merkityksetöntä, että meitä pienten lasten vanhempia toimii politiikassa riittävästi, sillä vähemmistönä ei voi diktaattorimaisesti saada aina tahtoaan läpi, vaikka kuinka haluaisi. Itse olisin valmis maksamaan vaikka tuplat lapseni päivähoidosta, jos sillä takaisin riittävät resurssit ja turvallisuuden tulevaisuudessa hänelle, mutta valitettavasti tämäkään ei yksin ratkaise ongelmaa, vaan se tulisi hoitaa koko yhteiskunnan tasolla. 

Lapsiperheiden palveluseteli*

Lapsiperheiden kotiapu on kaunis ja tarpeellinen ajatus. Kun tarve on esimerkiksi arjen helpottamiseen todella on, voi yhteiskunta tukea palvelun hankkimista kotiin vaikkapa palvelusetelin avulla. Ystävälläni on kaksoset ja hänelle on sen vuoksi myönnetty tällaista apua. Kun setelin saa, voisi asioiden ajatella sillä ratkeavan, mutta palvelua ei ole mietitty loppuun asti. Moni uupumuksen partaalla oleva perhe saa eteensä listan yrityksistä, joista palvelua voi kysyä. Alan työvoimapulan takia kuitenkin moni paikka tarjoaa ei-oota ja ihmiset, joilla ei muutenkaan ole aikaa ja jaksamista käyttää firmoihin soitteluun tunteja ja päiviä, joutuvat tämän tekemään, jos palvelua haluavat. Ystävälläni olikin hyvä ehdotus: jospa perhe voisi jättää palveluun tarjouspyynnön, johon ne yritykset, jotka voivat heille palvelua tarjota, ottaisivat yhteyttä. Meidän tulee suunnitella lapsiperheiden (ja muidenkin!) palveluja käyttäjäystävällisemmiksi, jotta ne todella täyttävät tarpeensa. (*kokemus ei Turusta, mutta varmasti useamman kunnan/kaupungin ongelma)

Tuleeko teille mieleen muita huolia tai esimerkkejä?

Moni lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvistä palveluista siirtyy vuodenvaihteen jälkeen hyvinvointialueille. Olen itse päättänyt olla ehdolla aluevaaleissa, jotta voin jatkossakin olla vaikuttamassa näihin äärettömän tärkeisiin asioihin, jotka ovat liian harvalle politiikassa toimivalle prioriteetti. Lisää aluevaaliteemoistani myöhemmin.

 

Janika Takatalo

Turun kaupunginvaltuutettu (kok.)

Kuntavaalien jälkitunnelmia

Kesä ja vapaus! Huojennus ja kiitollisuus. Uusi elämänvaihe edessä.

Nämä ovat päällimmäiset tunteet juuri nyt. Lupasin vähän pidempää analyysia vielä vaaleista jälkikäteen, mutta juuri nyt tuntuu, että nämä yllämainitut asiat ovat eniten mielessä, joten mennään niillä. 

Talvi ja kevät oli pitkä ja vaiherikas. Vaalikampanjaa alettiin tekemään jo joskus marraskuun pimeydessä. Toki tämä puoliammatillisen poliitikon elämä on aina yhdenlaista vaaleihin valmistautumista. Uskon, että parasta valmistautumista on kuitenkin se, että hoitaa kulloinkin vastuullaan olevan tehtävän mahdollisimman hyvin. Samalla on silti aina myös mielessä iso pelko ja epävarmuus. Mitä jos se ei riitäkään? Mitä jos ihmiset arvostavat ihan eri asioita, kuin päätöksenteon arjessa puurtamista? Joskus joillain käy munkki. He ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, valmiiksi kuuluisia tai muuten juuri tietylle profiilille on paljon kysyntää ja vähän kilpailua. Mutta sivuille ei pidä vilkuilla liikaa, sen opin jo yleisurheilussa. Jokainen tehköön oman parhaansa ja sitten nähdään, miten pitkälle se riittää. Paljon näkee myös niitä epäreiluja kohtaloita, joissa joku olisi mielestäni kaiken puurtamisen jälkeen todella ansainnut tulla valituksi, mutta ääniä ei vaan tullut tarpeeksi. Sekin on silti demokratiaa.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että sain vahvan noin 500 äänen mandaatin jatkaa Turun kaupunginvaltuustossa. Huojentunut myös, sillä harva asia on mulle yhtä tärkeää kuin tämä vaikuttaminen. Se on ollut minulle kutsumus ihan pienestä saakka. En oikein tiedä mistä se kumpuaa, kun meidän perhe ei ole ollut mitenkään poliittinen. Syytän ennen kaikkea Suomen huikeaa koulutusjärjestelmää, joka antoi esimakua vaikuttamisesta jo hyvin nuorena oppilaskunnan kautta ja joka on antanut intoa opiskella ja tehdä politiikkaa yhä vaan pidemmälle, aina näihin päiviin saakka. En tiedä voisinko olla elämääni tyytyväinen, jos en saisi tehdä tätä, mitä niin paljon rakastan. Toki on myös päiviä, jolloin tätä kaikkea vihaa ja miettii vaan, että kuka hullu haluaa poliitikoksi. 

Nämä vaalit olivat tosi erilaiset, se on varmasti tullut kaikille jo moneen kertaan selväksi. Ei voinut tehdä samanlaista jalkatyötä ihmisiä kohdaten, kuin yleensä. Vaalien ajankohdan siirtyminen kahdella kuukaudella eteenpäin oli sekin aika shokki. Se tarkoitti, että juuri maalisuoralla voimat ja resurssit pitikin allokoida uudelleen kestämään vielä paljon pidempään. Minullakin meni suoraan sanottuna näihin vaaleihin sen vuoksi paljon enemmän rahaa, kuin alunperin oli suunnitelma ja mikä hyvältä tuntui. Näin raskaana nuo yllättävät kaksi kuukautta lisää kampanja-aikaa oli myös aika stressaavia sen vuoksi, kun en voinut yhtään tietää, mikä olisi kesäkuussa vointi ja pystyisinkö vielä tekemään kahdeksannella kuulla helteessä ulkokampanjaa, jos sellainen taas sallittaisiin. Onneksi lopulta löytyi tasapaino näkyä ulkona, mutta tehdä se kuitenkin mahdollisimman turvallisesti. Ja onneksi olen voinut koko raskauden suhteellisen hyvin.

Nyt edessä on orientoituminen taas uuteen aikaan. Paitsi politiikassa, myös omassa elämässä. Olemme jo aloittaneet valtuustoryhmänä pormestarisopimukseen liittyvien asioiden hiomisen ja uskon, että Turku saa hyvän ja eteenpäin katsovan ohjelman. Sen jälkeen tulee tietysti vielä luottamuspaikkajako ja selviää, mitä paikkaa itse pääsen seuraavat vuodet pelaamaan. Omassa elämässä koittaa nyt hetkeksi kuitenkin odotettu kesäloma, jolta jäänkin sitten elämäni ensimmäiselle vanhempainvapaalle. Aika työorientoituneelle ihmiselle tämä herättää tavallaan ristiriitaisia tunteita, mutta ainakin parhaillaan tunnelmat ovat iloiset ja odotan innolla sitä kaikkea, mitä lapsi syntyessään elämään tuo. Alku on varmasti raskas, mutta eiköhän se balanssi siitä sitten taas löydy. 

Iso kiitos vielä kaikille matkassa mukana oleville, vaaleissa auttaneille ja tukeneille ja ennen kaikkea luottamuksensa äänestämällä antaneille! Teen parhaani, jotta voin lunastaa ne odotukset, joita teillä on. Sanomattakin on selvää, että aina saa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos on mielessä jotain epäkohtaa, jossa voisin olla avuksi.

Nyt: mukavaa kesää kaikille!

Mitä olen saanut aikaan tällä valtuustokaudella?

Teot ovat kauneinta puhetta. Politiikassa ei vielä riitä, että on hyviä tavoitteita ja arvoja, vaikka ne toki ovatkin kaiken lähtökohta. Vaikuttamisessa olennaista on myös kyky saada asioita tapahtumaan. Siihen vaikuttaa esimerkiksi poliittinen pelisilmä, kokemus ja verkostot. Olen usein käyttänyt sellaista vertauskuvaa, että haluaisit varmaan hammaslääkärin tai suuhygienistin hoitavan hampaasi, niin miksi et haluaisi politiikan ammattilaista valvomaan etuasi kunnallisessa päätöksenteossa? Minulle voit luottaa asioiden hoitamisen valtuutettuna.

Demokraattisessa päätöksenteossa harvoin voi mistään ottaa täysin yksin kunniaa, mutta istumalla vain passiivisesti mukana ei ainakaan saavuta mitään. Olen pyrkinyt olemaan aktiivinen valtuutettu, joka on jättänyt runsaasti aloitteita, vaikuttanut ryhmäni kannanmuodostukseen sen varapuheenjohtajana ja lautakunnan puheenjohtajana sekä osana kaupunginhallituksen pöytäkuntaa ollut keskeisessä roolissa vaikuttamassa Turun suuntaan. Kokouksiinkin olen ahkerasti osallistunut – muistaakseni kerran kuluneen kauden aikana olen ollut poissa valtuustosta työesteen takia. Minulla on edelleen kova palo ja intohimo vaikuttamiseen ja toivonkin, että pääsen jatkamaan aktiivista työtä turkulaisten paremman arjen eteen myös ensi kaudella!

Valtuustoaloitteitani 2017-2021:

Tärkeitä saavutuksia nuorisolautakunnan johdossa:

  • Avustusuudistus, joka on läpinäkyvämpi ja jonka avulla voidaan edistää tehokkaammin nuorisolautakunnalle tärkeitä painopisteitä kuten kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisyä
  • Uusia nuorisotiloja avattiin esim. Skanssiin ja monitoimitaloihin.
  • Turku Rock Academy laajennettiin valtakunnalliseksi malliksi
  • Nuorisotyötä on tuotu nuorten luokse esim. uudella Wautolla ja erityisavustuksilla jalkautuvaan nuorisotyöhön
  • Turkuun luotiin syrjäytymisen vastainen ohjelma
  • Koronakriisissä nuorisotyöntekijöitä ei lomautettu vaan toimintaa käännettiin ketterästi verkkoon ja nuoret saivat tukea vaikeassa tilanteessa.
  • Myös nuorten kesätyösetelit saatiin jakoon ja uutena oli mahdollisuus myös kehittää oma kesätyö ja ryhtyä kesäyrittäjäksi.

Kokoomuksen ryhmän johdolla (ja minä sen varapuheenjohtajana ja osana kaupunginhallituksen pöytäkuntaa) ollaan vaikutettu siihen, että Turussa:

  • On rakennettu uusia vetovoimaisia asuinalueita mm. Linnakaupunki, Pääskyvuoren rinne ja Pukkilan alue. Lisäksi täydennysrakentamista on viety eteenpäin mm. keskustassa, Telakkarannassa ja yliopiston läheisyydessä.
  • Kokoomuslaiset päättäjät ovat sinnikkäästi puolustaneet myös yksityistä palvelutuotantoa ja palvelusetelimallia lautakunta- , hallitus- ja valtuustotyöskentelyssä sekä talousarvioneuvotteluissa. Meille on tärkeää, että eri alueilla on riittävästi päivähoitopaikkoja ja asukkailla on mahdollisuus valita.
  • Kuluneella kaudella koulujen sisäilmaongelmat ovat aiheuttaneet terveysmurheita ja lukuisia väistötilapäätöksiä. Korjaustarpeista on nyt tehty kokonaisvaltainen suunnitelma ja systemaattiseen kiinteistöhuoltoon panostettu. Uusista kouluista Syvälahden monitoimikoulu valmistui Hirvensaloon 2018 ja Ypsilon Yli-Maariaan 2019. Myös esimerkiksi Suikkilaan tullaan saamaan upouusi alakoulurakennus liikuntasaleineen.
  • Kansainvälisyys on kohentunut ja uusia opiskelualoja on saatu Turkuun. Korkeakoulujen yhteistyön ja seudullisen edunvalvonnan paras työnäyte on ollut uusien diplomi-insinöörialojen saaminen Turkuun. Myös Turun AMK:n Educity rakentui Kupittaalle. Kaupungin kansainvälisyys on noussut vuosittain järjestetyillä Eurooppafoorumi-tapahtumilla. Myös kaupungin osallistumista on vahvistettu kansainvälisten kaupunkien verkostoihin mm. ilmastotyön edistämisessä.
  • Kaupungin liikuntapaikkaverkosta on päätetty laatia kokonaisselvitys ja pitkän aikavälin suunnitelma. Työ on osoittanut kumppanuuksien ja seura- sekä yritysyhteistyön tiivistämisen tärkeyden. Sporttikaupunki Turku on noussut omaan luokkaansa Paavo Nurmi Games -tapahtumien kansainvälisen tason yleisurheilukisojen myötä.
  • Digitaalisuudesta osoituksena voidaan pitää Fölin edelläkävijyyttä joukkoliikenteen digipalveluissa. Niin ikään korona-aikana kaupungin palvelut ovat ottanee digiloikan sekä terveydenhuollossa, sivistyksessä että kulttuurissa.
  • Turun kuntaveroprosentti on kokoomuksen johdolla onnistuttu kaudella 2017-2021 pitämään tasolla 19,50. 
  • Talouden tasapainottamiseksi on laadittu sopeutusohjelmia, joihin valtuuston enemmistö on sitoutunut. Säästöjen tekeminen ei ole miellyttävää eikä kiitollista, mutta vastuulliset päättäjät pystyvät priorisoimaan.
  • Kaupunkilaisten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi aloitettiin asukasbudjetointi vuonna 2020.
  • Turku on onnistunut kasvamaan n. 2000 uuden asukkaan vuosivauhtia. Työllisyysaste on parantunut, työttömien määrä vähentynyt ja talous jatkanut positiivista virettä (jos koronan aiheuttamaa tilapäistä pudotusta ei oteta huomioon). Varsinais-Suomi on ollut koko Suomen kasvun moottori. 
  • Lue lisää puolueeni saavutuksista vaikkapa KH pj Sinin blogista tai kokoomuslaisen kaupunginjohtaja Minnan sivuilta. Tsekkaa myös Turun puolella -sivusto.

Tästä varmasti monta hyvää asiaa vielä unohtuikin, mutta täydennetään kun mieleen tulee ja saa myös aina kysyä ja ehdottaa omia ideoita edistettäväksi!