Lähijunan kyytiin tulevaisuudessa Föli-lipulla?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 19.10. Turun Sanomissa, Kaarina-lehdessä ja mahdollisesti myös parissa muussa paikallislehdessä

Lähijunan kyytiin tulevaisuudessa Föli-lipulla?

Lähijunaliikenteen palauttamisesta Varsinais-Suomeen on haaveiltu kohta 30 vuotta. Siitä lähtien, kun se täältä lopetettiin. Moni asema seisoo tyhjillään ja seudun raiteet nekin vajaakäytössä. Samaan aikaan ilmastotavoitteisiin pitäisi päästä ja yksityisautoilulle löytää vaihtoehtoja.

Nyt viimein on alkanut tapahtua, kun Suomen Lähijunat Oy on tehnyt tarjouksen VR:n käytöstä poistamista junista. Mikäli rahoitus ja muut yksityiskohdat saadaan järjestykseen, liikenne alkaisi vuonna 2024. Aiempien selvitysten perusteella Varsinais-Suomen lähijunat voisivat suunnata esimerkiksi Raision kautta Uuteenkaupunkiin, Naantaliin, Loimaalle ja Saloon. Vuoroväli voisi olla esimerkiksi tunnin. 

Pirkanmaalla lähijunat ovat jo liikenteessä, yhtenä syynä sen pääsy mukaan valtion lähijunakokeiluun viime hallituskaudella. Vastaavia kokeiluja tulisi laajentaa seuraavalla hallituskaudella myös muualle, etenkin Varsinais-Suomeen, jossa tahtotila, väestöpohja ja infrastruktuuri sitä jo vahvasti tukisivat. Olisi hyödyllistä ja reilua, jos valtio osallistuisi lähijunien operointiin meillä kuten muuallakin Etelä-Suomessa. 

Voisimme ottaa oppia alueista, joilla on jo kokemusta modernista lähijunaliikenteestä. Yksi toimiva ja tärkeä asia niin Pirkanmaan kuin pk-seudunkin lähiliikenteessä ovat yhteensopivat lipputuotteet, eli yhdellä matkalipulla pääsee lähijunasta paikallisbusseihin ja toisinpäin. Meillä Turun seudulla on mainiosti toimiva joukkoliikenne Föli, jonka lipputekniikka taipuisi vastaavaan. Lähijunien ja Fölin välinen maksuliikenne hoidettaisiin nousukorvauksilla. Sujuvat matkaketjut hyödyttäisivät niin juna- kuin bussiliikennettä.

Lähijunat parantaisivat maakunnan elinvoimaa ja laajentaisivat työssäkäyntialuetta. Lähijunahanke toimisi hyvin yhteen myös Tunnin junan kanssa. Sitä varten rakennettava kaksoisraide mahdollistaa lähijunaliikenteen toimimisen kaukoliikenteen lomassa ja samalla se toimisi syöttöliikenteenä, joka yhdistää koko Etelä-Suomea. Toivon näkeväni vuosikymmenen loppuun mennessä Turun uuden uljaan matkakeskuksen, josta pääsee raiteita pitkin nopeasti niin seutukeskuksiin kuin muihin isoihin kaupunkeihinkin. 

Janika Takatalo (kok), VTM

Kirjoittaja on Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja,

Turun kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen aluevaltuutettu.

Janika Takatalo. Kuva: Salla Merikukka
Janika Takatalo, kokoomus, eduskuntavaalit, Salo

Tunnin juna tukee työn murrosta

Blogi julkaistu alunperin Varsinais-Suomen liiton sivuilla 

Tunnin juna tukee työn murrosta

Työn ja työelämän murros on ollut keskeinen teema julkisessa keskustelussa jo vuosien ajan. Työn murroksella tarkoitetaan esimerkiksi työn tekemisen muotojen ja työsuhteiden moninaistumista. Työelämän murros edellyttää pitkälle vaikuttavia ratkaisuja lainsäädännössä, sosiaaliturvassa ja koulutusjärjestelmässä mutta myös liikenteeseen ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä.

Valtioneuvoston aihetta käsittelevässä raportissa todetaan, että työn tulevaisuuteen liittyviä haasteita on helppo nimetä, mutta työn muutoksen kaltainen monimutkainen ilmiö ei helposti käänny politiikkatoimiksi ja konkreettisiksi ratkaisuiksi. Yksi konkreettinen keino olisi kuitenkin tunnin työssäkäyntialueiden synnyttäminen kasvukolmion varrelle, kuten Turun ja Helsingin välille. Tunnin juna tukisi työn murrosta ja työvoiman liikkuvuutta merkittävästi.

Yhä harvemmalle työelämä tarkoittaa enää koko työuraksi yhdelle paikkakunnalle tai työnantajalle sidottua vakituista työsuhdetta. Uudessa työelämässä liikutaan yhä enemmän koulutuksen, yrittäjyyden ja perinteisemmän palkkatyön välisissä eri pituisten jaksojen pätkissä. Työ on yhä vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua ja työtä on oltava valmis ottamaan vastaan kauempaakin ja myös lyhyempien jaksojen ajaksi. Nopeat ja toimivat liikenneyhteydet tekevät osaltaan tämän mahdolliseksi.

Olen itse esimerkki modernista korkeakoulutetusta, joka hankkii tulonsa useammasta eri lähteestä ja joka lähes päivittäin reissaa Helsinki-Turku -väliä junalla. Juna on mieluisin kulkuväline, koska se mahdollistaa matka-aikojen hyödyntämisen johonkin järkevään. Usein pendelöinti kuitenkin myös turhauttaa, sillä aikatauluihin ei voi täysin luottaa, kun hyvin usein odotellaan vastaan tulevaa junaa tai ilmaantuu muita ongelmia.

Turussa ja Salossa on yhteensä noin 40 000 kaltaistani opiskelijaa, jotka pohtivat valmistumisen jälkeistä elämäänsä. Moni haluaisi jäädä Varsinais-Suomeen töihin, mutta usein oman alan työt löytyvät pääkaupunkiseudulta tai muista isoista kaupungeista. Toisaalta Varsinais-Suomessa on pulaa esimerkiksi diplomi-insinööreistä, joita tulisi houkutella valmistumisen jälkeen tänne. Tunnin pituinen työmatka tarkoittaisi sitä, että kodin ja työpaikan sijainti eri paikkakunnilla ei olisi ongelma.

Tunnin junan puolesta puhuu myös myönteiset vaikutukset talouskasvuun, investointeihin, asuntomarkkinoihin ja ilmastonmuutokseen. Harvemmin esillä oleva teema on kuitenkin työelämän laatu, johon liittyy joustavat etätyömahdollisuudet ja työmatkoihin kuluva kohtuullinen aika, jonka saa työajassa hyödynnettyä. Tästä meidän tulisi puhua enemmän, sillä lopulta ne ovat ne arjen pienet asiat, jotka ratkaisevat suurten ihmisjoukkojen pidemmän ajan päätöksiä.

Kirjoituksiani aiheesta:

Janika Takatalo: Suomi raiteille

Tunnin juna pikana – kiitos!

Tunnin junan rakentaminen Helsingin ja Turun välille otti tänään tärkeän harppauksen. Valtiovarainministeri Petteri Orpon budjettiesityksessä Helsinki-Turku-ratayhteyden yleissuunnittelua ollaan nopeuttamassa ja ratasuunnittelua käynnistämässä. Tämä tarkoittaa hankkeen toteuttamisvalmiuden nopeutumista.

Tunnin junan toteutuminen on Varsinais-Suomelle seuraavan vuosikymmenen ykkösprioriteetti. Mitä nopeammin tunnin junasta saadaan totta, sen parempi. Tarvitsemme tunnin työssäkäyntialueen Etelä-Suomeen, sillä nykyisellään työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa työmarkkinoillamme riittävän hyvin. Yhtenäinen talous- ja työssäkäyntialue houkuttelisi myös investointeja ja kasvua, joiden hyötyjänä olisi koko Suomi.

Pääkaupunkiseudulla asuinkustannukset kohoavat voimakkaasti ja samaan aikaan keskisuurten kaupunkien asuntomarkkinat toimivat jähmeästi. Tunnin junan avulla pendelöinti lisääntyisi ja ihmiset voisivat asua vaikkapa Salossa tai Turussa ja käydä silti Helsingissä töissä. Tämä laskisi yksilöiden ja perheiden asuinkustannuksia jättäen heille enemmän rahaa muuhun elämiseen. Samalla työssäkäyvät toisivat veroeuronsa Varsinais-Suomeen esimerkiksi kunnallisveron muodossa. Muuttotappiokunnista voisi taas tulla muuttovoittokuntia ja asuntojen arvot nousisivat.

Sukupolvemme suurin uhka on ilmastonmuutos, jonka tilannetta voidaan parantaa panostamalla toimiviin joukkoliikennejärjestelmiin. Yhä harvempi valitsisi bussin saati yksityisautoilun, jos junalla pääsisi töihin mukavasti ja nopeasti. Juna on näistä vähiten saastuttava kulkumuoto, joten siihen tulisi erityisesti panostaa.

Olen itse pendelöinyt Turku-Salo-Helsinki -väliä lähes päivittäin jo kolme vuotta. Juna on mukavin kulkumuoto, mutta ratatyöt ja ainaiset viivästymiset koettelevat hermoja. Suurin ongelma on yksiraiteisuus, kun pienenkin myöhästymisen takia aikataulut menevät sekaisin ja vastaantulevaa junaa pitää odottaa. Tunnin junaa varten tehtävän oikoradan yhteydessä on tärkeä kaksiraiteistaa matka, jotta kapasiteettia voidaan lisätä ja odottelua vähentää.

Ps. Loin juuri Facebookiin julkisen ryhmän “Tahdon Tunnin junan“. Sen on tarkoitus olla Tunnin junan etenemisen seurannan ja kansalaiskeskustelun areena Tunnin junaa tahtoville. Liity sinne, jos haluat pysyä ajan tasalla!

Janika Takatalo