Yhteisöllisyys on yksi avaintekijä parempiin oppimistuloksiin

Julkaistu Turun Sanomissa 8.12.2023

Uusimmat Pisa-tulokset on taas julkaistu, eivätkä tulokset ole Suomelle mairittelevia. Suomalaisnuorten osaaminen on heikentynyt ja osaamiserot kasvaneet.

Suunnan on nyt todella muututtava, sillä pieni kansakuntamme ei pärjää yhä kiihtyvässä globaalissa kilpailussa, jos emme pysy muiden OECD-kärkimaiden kintereillä.

Onneksi Orpon hallitus panostaa perustaitoihin, sillä ilman riittävää luku-, lasku- ja kirjoitustaitoa ei myöskään ole valmiuksia suoriutua jatko-opinnoista. Peruskouluun ollaan lisäämässä 200 miljoonan euron rahoitus ja perusopetuksen vähimmäisopetusmäärää kasvatetaan. Oppimisen tukea vahvistetaan ja opettajien hallinnollista työtä vähennetään.

Lisäksi hallitus vakiinnuttaa tasa-arvorahoituksen, jolla tuetaan esimerkiksi sosioekonomisesti haastavammilla alueilla sijaitsevia kouluja. Koulujen kännykkäkiellot mahdollistetaan.

Paikallisesti tehdään myös paljon ja olen todella iloinen, että Turussa olemme ottaneet lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin yhdeksi uudeksi painopisteeksi. Kun hyvinvointialueet aloittivat alkuvuonna, kaupunkien rooli muuttui. Nyt 2/3 Turun palveluista ja budjetista liittyy opetuksen ja kasvatuksen palveluihin.

Lapset ja nuoret eivät voi saavuttaa maailman parhaita oppimistuloksia, jos he eivät voi hyvin. Siksi kiusaaminen, häiriökäyttäytyminen ja mielenterveysongelmat on ratkaistava yhteistyössä kotien kanssa, jotta koulu voi onnistua tehtävässään.

Uskon myös, että tärkeä palasensa on yhteisöllisyydellä aina varhaiskasvatuksesta lähtien. Minulle itselleni oli tärkeää, että lapsi pääsisi pieneen päivähoitoyksikköön. Kun sekä lapset että aikuiset kaikki tuntevat toisensa, on helpompi varmistaa, että kukaan ei putoa ja mahdolliset haasteet voidaan havaita ajoissa.

En väitä, etteivätkö isotkin yksiköt voisi onnistua ja niissä on myös omat etunsa. Olen kuitenkin huolestuneena seurannut kehitystä esimerkiksi Espoossa, jossa rakennetaan pitkälti yli 300 lapsen päiväkotikompleksia.

Pieni voi hukkua massaan valtavassa päiväkodissa tai koulussa. Ne aiheuttavat helposti myös käytännön haasteita, kuten enemmän sairastelukierteitä, meteliä sekä vaarallista ruuhkaa vienti- ja hakutilanteissa.

Tärkeimpänä näen kuitenkin sen yksilöllisen huomion ja tuen, mitä pienessä ryhmässä tai yksikössä voi saada.

Isot yksiköt ovat yleensä kuitenkin kustannustehokkaita ja joku balanssi tässäkin tulee löytää. En kuitenkaan halua, että Turussa mennään kohti liian massiivisia laitoksia tai ryhmäkokoja.

Pohja ihmisten hyvinvoinnille ja hyville oppimistuloksille luodaan jo nuorena.

JANIKA TAKATALO

Turun kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen aluevaltuutettu (kok)

VTM

Suomen tytöt ovat timanttia – miksi pojat eivät yllä PISAssa samaan?

Hyvää itsenäisyyspäivää, osaava Suomi! Olemme juuri julkaistujen PISA-tulosten perusteella edelleen koulutuksen kärkimaa. Huolta herättää kuitenkin koulutuksen tasa-arvo. Etenkin tyttöjen ja poikien väliset erot ovat kasvaneet. Suomen tytöt olivat kaikkien maiden tytöistä toiseksi parhaimpia. Poikien välisessä vertailussa Suomen pojat uhkaavat pian jäädä kärkikymmenikön ulkopuolelle. Suomalainen malli siis toimii – mutta ei yhtä hyvin kaikille.

Lukutaidolla ja motivaatiolla on suuri merkitys opinnoissa menestymiselle. Heikosti lukevat pärjäävät heikommin myös esimerkiksi luonnontieteissä. Kodin vaikutus lukemiskulttuurin omaksumisessa on suuri. Kirjojen määrä kodin kirjahyllyssä määrittää lapsen tulevaisuutta enemmän kuin autojen määrä pihassa. Kirjoja lukevan nuoren sanavarastossa voi olla jopa 70 000 sanaa, kun taas vähän tai ei ollenkaan lukevan on pärjättävä 15 000 sanalla. Kirjailija Timo Parvelan sanoin: ”Jos sinun pitäisi rakentaa talo, valitsisitko mieluummin pelkän vasaran vai koko työkalupakin?”

Ilman lukutaitoa ihmisellä ei ole juurikaan tapoja vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa tai osallistua päätöksentekoon. Nyky-yhteiskunnassa ei riitä, että oppii lukemisen perusteet. Lukemista täytyy harjoitella aktiivisesti ja taitoa syventää. Kuinka sitten etenkin pojat saataisiin innostumaan lukemisesta? Paras tapa on kirjallinen ympäristö. Kirjallisuuden pitäisi näkyä niin kotona, koulussa kuin muutenkin yhteiskunnassa. Jo satuja lukemalla voi saavuttaa riittävän lukemisen taidon. Kirjastoverkon avulla se on myös ilmaista. Tarvitaan kekseliäitä tapoja yhdistää lukemista muuhun vapaa-aikaan. Miltä kuulostaa esimerkiksi kirjaston yhteistyö urheiluseuran kanssa? Voisiko pelimatkojen matkustusaikaa hyödyntää nykyistä enemmän lukemiseen?

Koulumaailma näyttää jostain syystä sopivan paremmin tytöille. Koulussa tarjottu oppimisen malli ei kiinnosta moniakaan poikia. Poikien on myös sosiaalisesti hankalampaa olla hyviä oppilaita ja samalla ”kovia jätkiä”. Tällaiset roolit ovat aika surullisia. Onneksi uusi opetussuunnitelma tarjoaa osaltaan ratkaisuja.  Sen tavoitteena on lisätä oppilaiden innostusta opiskelua kohtaan ja kannustaa jokaista löytämään yksilölliset vahvuutensa. Jokainen oppii eri tavalla ja eri tahtiin, tähän on tärkeää olla mahdollisuus. Myös uudet oppimisympäristöt saattavat auttaa etenkin poikia löytämään oppimisen ilon. Teknologian avulla opetus voi olla hauskempaa ja sikäli motivoivampaa.

En pidä ihmisten lokeroimisesta sukupuolen mukaan. Näissä tuloksissa sukupuolen vaikutus muuttujana on kuitenkin kiistaton. Meidän tulee löytää keinoja, joiden avulla heikommin pärjäävät pojat voivat kuroa välimatkaa umpeen. Samalla myöskään tyttöjä ei pidä syyllistää hienoista tuloksista. Tytöissä piilee varsinainen hiomaton timantti, joka on kenties vasta pääsemässä oikeuksiinsa, kun sukupuoli vaikuttaa ammatinvalintaan yhä vähemmän. Kenties maailman huiput tiedenaiset ja tulevaisuuden Nobel-voittajat nousevat tämän päivän suomalaisten tyttöjen joukosta?

Janika Takatalo