Teot ovat kauneinta puhetta osa 2: harrastustakuu

Harrastustakuu tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Harrastuksilla on positiivinen vaikutus niin syrjäytymisen ehkäisyssä, mielenterveyden ylläpidossa kuin omien vahvuuksienkin löytämisessä. Monelle lapsuuden harrastus toimii jopa koko loppuelämää suuntaavana voimana ja lapsuuden harrastuksissa hankitut ihmissuhteet saattavat kantaa läpi elämän.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut kokeilla monia eri harrastuksia. Pitkälti olin mukana erilaisissa urheiluharrastuksissa, mutta myös pianoa soitin. Yleisurheilusta muodostui minulle se kaikkein omin juttu. Seurassa oli kiva juosta kilpaa ja harjoitella. Päädyin myös käymään valmentajakoulutuksen ja ohjasin junioreita useamman vuoden. Kilpaurheilu opetti sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja kurinalaisuutta. Niistä on edelleen hyötyä arjessani.

Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta harrastaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti viime keväänä syitä harrastamisen esteille. Kohonneet kustannukset, liian pitkät välimatkat, tuen ja kannustuksen puute, yksinäisyys. Näitä syitä lapset ja nuoret mainitsivat esteiksi harrastuksen aloittamiselle tai jatkamiselle. Me päätimme tehdä kuitenkin asialle jotain. Esimieheni nimesi työryhmän, joka selvittäisi konkreettiset esitykset siitä, miten jokaiselle lapselle ja nuorelle voidaan taata harrastus. Työryhmän esitys on tänään tullut julki. Se sisältää 10 toimenpide-ehdotusta, joita kunnissa voidaan tehdä:

  1. Mielekäs harrastus jokaisen lapsen saataville. Huomioidaan nykyistä paremmin lasten ja nuorten harrastustoiveet. Valtakunnallinen koululaiskysely vakiinnutetaan koululaisten kuulemisen välineeksi. Lapsille ja nuorille luodaan uusi sovellus, jolla voidaan tunnistaa nykyistä paremmin lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien toiveet.
  2. Kuntien tilat käyttöön. Kunnat kartoittavat harrastustoiminnalle sopivat tilat ja tarjoavat tilat mahdollisuuksien mukaan veloituksetta lasten ja nuorten sekä aikuinen-lapsi harrastustoiminnan käyttöön.
  3. Avataan koulujen tilat lasten ja nuorten harrastustoiminnan käyttöön. Tuodaan harrastustoimintaa koulujen iltapäiviin lasten ja nuorten saataville yhteistyössä kunnan opetus-, sivistys- kulttuuri-, nuoriso-, vapaa-ajantoimen, kolmannen sektorin ja seurakuntien kanssa.
  4. Kootaan kouluissa tapahtuvaa harrastamista edistävät valtionavustukset yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin kunnat voivat suunnitella laajemmat lasten ja nuorten harrastamisen kokonaisuudet. Tämä tuo monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet lasten saataville.
  5. Kiusaamiselle asetetaan nollatoleranssi. Harrastustoimijat osallistuvat yhdessä syrjinnän, kiusaamisen ja ulkopuolisuuden ehkäisyyn. Ulkopuolisuuden ehkäisemiseksi lisätään koulutusta toimijoille.
  6. Vähävaraisuus ei saa olla este harrastaa. Valtionavustuksissa huomioidaan vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten mahdollisuus osallistua tasavertaisesti harrastustoimintaan esimerkiksi vapautuksella tai kevennyksellä osallistumismaksusta.
  7. Lisätään höntsäharrastamista lasten ja nuorten kaikessa harrastustoiminnassa, jossa ei ole tavoitteellisia ja kilpailullisia elementtejä. Lapset ja nuoret saavat harrastaa omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaan ja olla osaltaan suunnittelemassa harrastamisen toteutusta.
  8. Kiinnitetään koulukuljetusoppilaiden harrastusmahdollisuuksiin huomiota. Kuntia kannustetaan selvittämään, miten koulukuljetukset ja harrastukset voidaan sovittaa nykyistä paremmin yhteen.
  9. Harrastusviikosta intoa harrastamiseen. Aloitetaan kouluissa vuotuinen harrastusviikko, jolloin lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus kokeilla taiteen, kulttuurin, tieteen, liikunnan ja muiden alojen harrastuksia.
  10. Levitetään parhaat käytännöt kaikkien kuntien käyttöön, esim. nuorisopassi, joilla 7.-9. luokkalaiset voivat osallistua ilmaiseksi erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin ja harrastuksiin. Nuorisotyöntekijät voivat jalkautua kouluihin, ja nuoret pääsevät kokeilemaan harrastuksia. Kirjastot tarjoavat harrastusvälineiden lainausta.

Tähän mennessä olen edistänyt harrastustakuuta muun muassa kirjoittamalla usean aiheeseen liittyvän tekstin turkulaisiin lehtiin. Lisäksi olen työni kautta ollut ideoimassa Harrastustakuuta sen ensimetreistä lähtien. Haluan jatkaa työtä tasavertaisten harrastusmahdollisuuksien eteen ja valvoa, että yllä oleva lista otetaan meillä käyttöön.

#harrastustakuu #harrastukset #liikunta #kulttuuri #nuoret #kokoomus #takatalo2017 #turku

Lisää liikettä, Turku!

Turku tunnetaan urheilukaupunkina – Paavo Nurmen kotikaupunkina. Olemme tuttuja niin penkkiurheilijoille, kuntoliikunnan harrastajille kuin kilpaurheilijoillekin. Meillä on valtavan hyvät harrastuspaikkamahdollisuudet ja laaja lajikirjo. Seurat tekevät hienoa työtä monipuolisten harrastusmahdollisuuksien ylläpitämisessä.

Parhaatkaan puitteet eivät kuitenkaan vielä automaattisesti tarkoita, että kaikki liikkuisivat. Liikunnan puute on yksi suurimmista kehittyneitä maita kiusaavista haasteista. Ongelma ei ole siinä, että kategorisesti kaikki liikkuvat liian vähän vaan siinä, että liikkumattomuus kasautuu. Liian vähäinen liikunta aiheuttaa tutkimusten mukaan 2 miljardin euron vuosittaiset kustannukset Suomessa. On aloitettava muutos, jossa yhä useampi liikkuu säännöllisesti.

Vaikuttavinta on, jos liikunnallinen elämäntapa opitaan jo lapsena. Liikkuvista lapsista tulee myös useammin liikkuvia aikuisia. Siksi on tärkeää tavoittaa koko ikäluokka jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, ja antaa siellä liikunnalliset eväät elämään. Onkin tärkeää, että liikunnallisuus on luonteva osa päiväkotien ja koulujen arkea, ja että niiden pihat ja sisätilat ovat liikkumiseen kannustavia. Lapset tulisikin ottaa yhä useammin mukaan suunnittelemaan puistoja sekä päiväkotien ja koulujen pihoja. Kaikkien koulujemme tulee olla Liikkuvia kouluja.

Mitä sitten tapahtuu, kun kasvamme ja vanhenemme? Moni lopettaa pitkäaikaisen harrastuksensa yläasteella. Syynä on usein harrastuksen muuttuminen liian kilpailulliseksi, harjoitusmäärien kasvaminen ja harjoitusmaksujen kallistuminen. Enemmän tarvittaisiin matalan kynnyksen ryhmiä, joissa treenikerrat ja –maksut ovat kohtuullisia, ja joissa saa harjoitella myös ilman menestymispaineita.

Korkeakoulupaikkakunnalle muutettaessa vanhat joukkueet ja muut jäävät taakse, ja uusiin voi olla iso kynnys lähteä mukaan. Työelämässä ja ruuhkavuosina vähäisen liikkumisen syiksi luetellaan usein kiire ja harrastusten yhdistämisen vaikeus työhön ja perhe-elämään. Seniori-iässä taas liikuntapaikat voivat olla vaikeasti saavutettavissa ja sopivia liikuntamuotoja voi olla vaikeampi löytää.

Ratkaisuni näihin on ennen kaikkea siinä, että yhä useampi oppii liikunnallisen elämäntavan lapsena. Nostetaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja lisätään liikunnallisia sisältöjä päiväkodeissa ja kouluissa. Huolehditaan, että Turusta löytyy kaiken ikäisille ja tasoisille sopivia harrastusryhmiä. Sellaisiakin, joissa nuorena voi harrastaa ilman kilpailupaineita. Opiskellessa penkkejä tulee kulutettua todella paljon, ja moni istuu paljon enemmän kuin terveyden kannalta olisi hyvästä. Erilaiset säädettävät sähkötyöpisteet niin luentosaleissa kuin kirjastoillakin olisivat hyvää vaihtelua ainaiseen istumisasentoon. Työikäisten liikkumisessa työnantajien tuki on tärkeä. Myös perheiden yhteiset liikkumismuodot ja koulujen iltapäivissä tapahtuva harrastaminen vähentäisivät eriaikaista kyyditsemisrumbaa harrastuksiin ja jättäisivät näin enemmän aikaa yhdessäololle ja aikuisten liikunnalle. Senioreiden kohdalla pitää huolehtia hyvistä kulkuyhteyksistä esimerkiksi uimahalleihin ja ohjatuista liikuntatunneista, jolloin saa tukea sopivien liikkeiden löytämisessä.

Maakuntauudistuksen jälkeisissä kunnissa vapaa-aika ja liikunta nousevat uudella tavalla keskiöön. Kuntapäättäjien on huolehdittava liikunnan edellytyksistä ja löydettävä keinoja myös uusien liikkujien aktivoimiseen. Laajoilla harrastajapohjilla takaamme samalla huippu-urheilun tulevaisuutta. Kenties Krista Pärmäkosken ja muiden hiihtohuippujemme meno MM-kisoissa houkuttelee turkulaisiakin laduille, kun nyt niin hienon talvinen kelikin vielä on.

Laitetaan yhdessä Turku liikkeelle ja voimaan paremmin!

 

Janika Takatalo

Kaikille lapsille mahdollisuus harrastaa Turussa!

Luin eilen Turun Sanomista (TS 30.6.) Paco Diopista, joka pisti pystyyn oman urheiluseuran. Seuran tavoitteena on saada erityisesti maahanmuuttajatytöt mukaan liikkumaan. Harrastukset ovatkin lapsille ja nuorille parasta kotoutumista ja syrjäytymisen ehkäisyä – kansallisuuteen katsomatta.

 

Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus edes yhteen harrastukseen. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu, jos harrastamisen hinta karkaa käsistä. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle luovutettiin eilen raportti, jossa esitetään keinoja harrastusten kustannusten hillitsemiseksi.

 

Perinteisin keino on vapaaehtoistoiminnan pitäminen elinvoimaisena. Olen itsekin vuosia harrastanut ja valmentanut yleisurheilua. Kun itse antaa aikaansa, saa paljon tilalle. Yleisurheilu on muutenkin hyvä esimerkki siitä, että myös edullisia harrastuksia on edelleen olemassa. Raportin mukaan seurojen tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia harrastaa vaikka vain pari kertaa viikossa. Suuret treenimäärät eivät saa olla itseisarvo, sillä kohtuullisilla harjoituskerroilla päästään usein lapsilla varsin samoihin tuloksiin. Innostus ja motivaatio säilyvät ja kurssimaksut pysyvät alhaisempina.

 

Kustannuksia voidaan myös hillitä kilpailujärjestelmää uusimalla. Alle 12-vuotiaiden kisamatkat voisivat rajoittua lähiseuduille ja sarjojen sijaan voitaisiin suosia turnausmuotoisia viikonloppuja. Lisenssijärjestelmän tulisi tukea enemmän monilajisuutta siten, että yhdellä lisenssillä voisi harrastaa useampaakin lajia. Olosuhde- ja varustevaatimuksia voisi myös miettiä lasten kohdalla maalaisjärjellä uusiksi, turvallisuus toki ensisijaisesti huomioiden.

 

Kaikkea vastuuta ei silti pidä sysätä järjestöille. Kunnilla ja kouluilla on harrastuksien mahdollistajana myös erittäin tärkeä rooli. Hallituksen ”tunti liikuntaa koulupäivään” – kärkihanke tuo liikuntaa koulupäivien sisälle. Yhteistyö seurojen kanssa taas iltapäivä- ja kerhotoiminnan kanssa lisää tilaisuuksia kokeilla erilaisia lajeja ilman suurta taloudellista panostusta. Lasten taiteen ja kulttuurin harrastaminen on myös hallituksen hyvänä tavoitteena. Jo 2 miljoona euroa on jaettu lasten toivomiin harrastustunteihin – mm. bänditoimintaan, valokuvauskursseihin ja näytelmäkerhoihin.

 

Turussa on todella monipuoliset liikuntamahdollisuudet useine halleineen, kenttineen ja puistoineen. Ne ovat myös kovassa käytössä, minkä takia mieluisia vuoroja ei kaikkien ole millään mahdollista saada. Lapsia ja nuoria on kuitenkin mielestäni syytä suosia vuoroja jaettaessa, sillä vanhemmat voivat harjoitella hyvin myöhempäänkin. Myös taloudellinen tuki kaupungilta on merkittävä harrastamisen hintaa laskeva tekijä. Turussa esimerkillisesti alle 20-vuotiaiden vuorot ovat maksuttomia ja näin on syytä olla jatkossakin. Kenties tämän voisi ulottaa vielä korkeakouluopiskelijoihinkin?

 

Yhteiskunta saa liikuntaan ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sijoitetut rahat moninkertaisesti säästöissä takaisin. Harrastamisen lopettaminen tai aloittamatta jättäminen lisää terveys- ja hyvinvointierojen kasvua sekä estää liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Lasten ja nuorten yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet on turvattava harrastustakuulla. Jokaiselle on turvattava mahdollisuus edes yhteen harrastukseen. Päättäväisellä kuntapolitiikalla taataan kaikille liikunnan ja uuden oppimisen riemu!

 

Janika Takatalo