Turun kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Janika Takatalo tavattavissa Kupittaan rautatieasemalla perjantaina 21.3. klo 9:15.
Janika Takatalo on Tahdon tunnin junan -kansalaisryhmän perustaja.
Liity Janikan kampantiimiin tästä: https://www.janikatakatalo.fi/tulemukaan/
Salolainen kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Janika Takatalo tavattavissa Kupittaan rautatieasemalla 21.3. klo 9:15.
Jos et vielä ole Janikan kampanjatiimissä, pääset mukaan tästä: https://www.janikatakatalo.fi/tulemukaan/
Eduskuntavaaliehdokas Janika Takatalo tavattavissa Kupittaan rautatieasemalla 19.3. klo 9:15.
Jos et vielä ole Janikan kampanjatiimissä, pääset mukaan tästä: https://www.janikatakatalo.fi/tulemukaan/
Joukkoliikenneratkaisut ovat keskusteluttaneet viime päivinä Turussa ja muuallakin. Ensin naureskeltiin rinnehissi-Funikulaarille, jonka ulkoasu ei aivan näytä vastaavan havainnekuvia. Täytyy myöntää, että itsekin nauroin vertailukuvat nähdessäni, vaikka uskon lopputuloksesta tulevan vielä ihan hieno, kun kaikki osat saadaan paikoilleen ja Kakolanmäen ympäristö puhkeaa keväiseen kukkaansa. Näin suurella julkisuudella siitä tulee varmasti oikea vetonaula!
Toiseksi keskusteluttaa Tunnin juna, joka otti ison harppauksen edellisviikolla, kun valtio päätti perustaa Tunnin juna –hankeyhtiön kehittämään ratayhteyttä ja etsimään rahoitusta. Tunnin junan varrella olevat kaupungit Espoo, Lohja, Salo, Turku ja Vihti ovat sitoutuneet edistämään hankeyhtiön työn käynnistymistä ja sen pääomittamista. Hankkeen onnistuessa Tunnin juna kulkee todennäköisesti jo 2020 -luvulla. Tämä on merkittävä edistysaskel pitkään kaavaillussa projektissa.
Eilen saimme vielä hyviä uutisia Turun mahdolliseen raitsikkaan liittyen. Kaupunginjohtaja Minna Arve esitti kaupunginhallitukselle, että kaupunkiin ryhdytään suunnittelemaan raitiotietä. Raiteiden rakentaminen käynnistyisi vuonna 2023 ja kyytiin pitäisi päästä vuonna 2026. Raitiotie koostuisi ensimmäisessä vaiheessa Tiedepuiston linjasta ja Raision linjasta. Ensiksi mainittu liikennöisi keskustasta Tiedepuiston eli Kupittaan seudun kautta Varissuolle ja toinen keskustasta Länsikeskuksen kautta Raisioon.
Olen puhunut niin Tunnin junan kuin kaupunkien raiteiden edistämisestä jo pitkään. Ylioppilaskunnassa kaupunkipolitiikasta vastatessani kirjoitin useammat lausunnot ja mielipidekirjoitukset juuri Kupittaan Tiedepuiston alueen kehittämisestä ja raitsikasta osana sitä. En voisi olla iloisempi kaupunginjohtajan esityksestä, jossa ensimmäisessä vaiheessa suunniteltu linjaus kulkisi juuri Kupittaan kautta Raisioon.
Suomi on saatava raiteille ja Varsinais-Suomen on otettava etunoja asiassa. Tunnin juna ja raitsikka maksavat, mutta hankeyhtiöiden avulla niihin ei käytettäisi vain julkista rahaa, vaan kerättäisiin monikanavaisesti rahoitusta useammalta niistä hyötyvältä taholta. Molemmat raidehankkeet ovat lisäksi investointeja, joiden avulla tutkitusti saadaan aikaan talouskasvua ja siten hyvinvointia – ei vain niiden varrelle vaan laajemmaltikin. Tämä edellyttää sitoutumista kaavoituksessa korkeaan ja tiiviiseen rakentamiseen sekä toteutukseen kerättävässä rahoituksessa onnistumista.
Näen, että meillä ei ole varaa epäonnistua tässä. Kun haluamme pärjätä kilpailussa elinvoimasta, meidän on edistettävä raidehankkeita siten, että ne valmistuisivat 2020-luvulla.
Blogi julkaistu alunperin Varsinais-Suomen liiton sivuilla
Työn ja työelämän murros on ollut keskeinen teema julkisessa keskustelussa jo vuosien ajan. Työn murroksella tarkoitetaan esimerkiksi työn tekemisen muotojen ja työsuhteiden moninaistumista. Työelämän murros edellyttää pitkälle vaikuttavia ratkaisuja lainsäädännössä, sosiaaliturvassa ja koulutusjärjestelmässä mutta myös liikenteeseen ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä.
Valtioneuvoston aihetta käsittelevässä raportissa todetaan, että työn tulevaisuuteen liittyviä haasteita on helppo nimetä, mutta työn muutoksen kaltainen monimutkainen ilmiö ei helposti käänny politiikkatoimiksi ja konkreettisiksi ratkaisuiksi. Yksi konkreettinen keino olisi kuitenkin tunnin työssäkäyntialueiden synnyttäminen kasvukolmion varrelle, kuten Turun ja Helsingin välille. Tunnin juna tukisi työn murrosta ja työvoiman liikkuvuutta merkittävästi.
Yhä harvemmalle työelämä tarkoittaa enää koko työuraksi yhdelle paikkakunnalle tai työnantajalle sidottua vakituista työsuhdetta. Uudessa työelämässä liikutaan yhä enemmän koulutuksen, yrittäjyyden ja perinteisemmän palkkatyön välisissä eri pituisten jaksojen pätkissä. Työ on yhä vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua ja työtä on oltava valmis ottamaan vastaan kauempaakin ja myös lyhyempien jaksojen ajaksi. Nopeat ja toimivat liikenneyhteydet tekevät osaltaan tämän mahdolliseksi.
Olen itse esimerkki modernista korkeakoulutetusta, joka hankkii tulonsa useammasta eri lähteestä ja joka lähes päivittäin reissaa Helsinki-Turku -väliä junalla. Juna on mieluisin kulkuväline, koska se mahdollistaa matka-aikojen hyödyntämisen johonkin järkevään. Usein pendelöinti kuitenkin myös turhauttaa, sillä aikatauluihin ei voi täysin luottaa, kun hyvin usein odotellaan vastaan tulevaa junaa tai ilmaantuu muita ongelmia.
Turussa ja Salossa on yhteensä noin 40 000 kaltaistani opiskelijaa, jotka pohtivat valmistumisen jälkeistä elämäänsä. Moni haluaisi jäädä Varsinais-Suomeen töihin, mutta usein oman alan työt löytyvät pääkaupunkiseudulta tai muista isoista kaupungeista. Toisaalta Varsinais-Suomessa on pulaa esimerkiksi diplomi-insinööreistä, joita tulisi houkutella valmistumisen jälkeen tänne. Tunnin pituinen työmatka tarkoittaisi sitä, että kodin ja työpaikan sijainti eri paikkakunnilla ei olisi ongelma.
Tunnin junan puolesta puhuu myös myönteiset vaikutukset talouskasvuun, investointeihin, asuntomarkkinoihin ja ilmastonmuutokseen. Harvemmin esillä oleva teema on kuitenkin työelämän laatu, johon liittyy joustavat etätyömahdollisuudet ja työmatkoihin kuluva kohtuullinen aika, jonka saa työajassa hyödynnettyä. Tästä meidän tulisi puhua enemmän, sillä lopulta ne ovat ne arjen pienet asiat, jotka ratkaisevat suurten ihmisjoukkojen pidemmän ajan päätöksiä.
Kirjoituksiani aiheesta: