YLEn vaalikoneessa kysyttiin, minkä asian haluaisit mullistaa kotikunnassasi. Oma vastaukseni oli, että jokaisella turkulaisella tulee olla näköala paremmasta. Laajemmalti sama pätee mielestäni koko politiikan teon ytimeen. Lapsilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet saavuttaa täysi potentiaalinsa. Nuorten syrjäytymisen kierre on saatava katkeamaan. Yhä useammalla tulee olla mahdollisuus harrastukseen. Työkykyisille on löydyttävä työtä ja uusien työpaikkojen syntymiselle on oltava edellytykset.

Poliittisten toimien tehtävä on luoda toivoa. Toivo kuitenkin loisti poissaolollaan tänään julkaistussa kansallisessa Nuorisobarometrissa. Sen mukaan lähes joka toinen nuori ei tunne kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kolmessa vuodessa ulkopuolisiksi itsensä kokevien osuus on melkein kaksinkertaistunut. Tulos on karu ja pysäyttävä.

Suomalaiset nuoret kannattavat hyvinvointivaltiota, mutta eivät usko sen säilymiseen. Samoin nuoret toivovat tasa-arvon ja ympäristön tilan paranevan tulevina vuosina, mutta eivät näe sitä todennäköisenä. Yhä harvempi osallistuu poliittiseen toimintaan, vaikka tarjolla olisi enemmän tietoa kuin koskaan aiemmin.

Nämä tulokset saavat ainakin minut taistelemaan sukupolveni puolesta entistä tarmokkaammin. Kuinka voimme rakentaa yhteiskuntaa, johon jokainen voi ja haluaa kiinnittyä? Mitä voimme tehdä, jotta yhä useampi voisi luottaa tulevaan?

Positiivisiakin viestejä barometristä saatiin. Suhtautuminen maahanmuuttajiin on kokonaisuutena entistä myönteisempää, ja monikulttuurisuus näyttää yhä arkipäiväisemmältä. Entistä useammalla nuorella on maahanmuuttajataustaisia ystäviä, ja yhä harvempi pitää ystävän ihonväriä tai syntymistä Suomessa tärkeänä. Meillä jokaisella on vastuu, että myös myönteisiä asioita tuodaan esiin.

Jos puhumme koko ajan uhkista emmekä mahdollisuuksista, ei ole ihmekään, että niin moni menettää uskonsa tulevaisuuteen. Poliittisilla teoilla on varmistettava, että erilaisista lähtökohdista huolimatta toivoa todella on – jokaiselle. Kenenkään tausta ei saa ikinä määrittää sitä, mitä hänestä voi tulla.

Juhlimme tänä vuonna satavuotiasta Suomea. Juhlavuoden teema on ”yhdessä”. On surullista, että suurelle osalle tämä jää vain sanahelinäksi juhlapuheissa. Toivon luomiseen tarvitaan aktiivista työtä. Kaikki kivet on käännettävä, jotta yksikään ei tipu arjen turvaverkkojen läpi. Kaikki on pidettävä mukana. Kaikkia tarvitaan, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää, luottamus palauttaa ja jotta Suomi on sellainen maa, jossa nykypäivän nuoret haluavat vielä Suomen 150-vuotisjuhliakin viettää.

Janika Takatalo