Janika

Olen Janika Takatalo - kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Viimeistelen parhaillaan valtio-opin gradua Turun yliopistolla ja johdan Kokoomusopiskelijoiden valtakunnallista liittoa. Kotona kanssani arkea jakaa poikaystävä ja kaksi pientä koiraa. Olen mukana politiikassa rakentaakseni vahvaan talouteen, sivistykseen, tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja kestävään kehitykseen pohjaavaa yhteiskuntaa. Yrittäjäperheessä kasvaneena ja omaakin yritystoimintaa omaavana tiedän, että talouden ja työllisyyden on kuitenkin ensin oltava kunnossa, jotta kaikki muu hyvä yhteiskunnassa on mahdollista toteuttaa.

Miten minusta tuli minä?

Synnyin 1990-luvun laman keskelle Saloon, kolmilapsisen perheen esikoiseksi. Isäni suunnitteli Nokialla matkapuhelimia ja äitini toimi sukuni yrityksessä taloushallinnon tehtävissä. Lama-aika ei ollut helppoa kenellekään, eikä etenkään yrittäjille, mutta näin, että tekemällä kovasti töitä ja vetämällä yhtä köyttä saattoi pärjätä. Olin jo silloin kova huolehtija ja vastuunkantaja. Muistan päiväkodissa katsoneeni siskoni perään jopa siinä määrin, että hoitajat muistuttivat minulle, että minunkin piti osata olla lapsi ja leikkiä.

Opin lukemaan viisivuotiaana, jolloin kuulemma tokaisin, että ”nyt kukaan ei voi enää huijata mua”. Olen ollut innokas lukemaan siitä lähtien. Kirjastot tulivat jo lapsesta pitäen tutuksi. Muistan lukeneeni myös isoisäni eri lehtiin kirjoittamia mielipidekirjoituksia, jotka sytyttivät minussa kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin. Muutoin perheeni ei ole ikinä ollut erityisen poliittinen.

Lapsena pärjäsin koulussa hyvin ja harrastin aktiivisesti yleisurheilua. Menestyminen vaati kummassakin ahkeruutta ja päättäväisyyttä. Osallistuin koulussa monenlaiseen toimintaan, olin esimerkiksi oppilaskunnan puheenjohtaja ja tukioppilas. Urheilussa polvivammat siirsivät minut lopulta kilpailun parista valmentamiseen, mutta liikuntaa en ole jättänyt. Lenkkeilen ja käyn salilla edelleen omaksi ilokseni.

Lukion jälkeen muutin Turkuun opiskelemaan valtio-oppia. Yliopistolla tempauduin äkkiä mukaan opiskelijatoimintaan. Opiskelu-urallani olen toiminut mm. Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana ja edustajistossa sekä tiedekuntajärjestöni Indexin puheenjohtajana. Samalla olen osallistunut kokoomuksessa toimintaan niin paikallis-, piiri- kuin valtakunnankin tasolla. Kunnallisen vaikuttamisen parissa olen nuoresta iästäni huolimatta ollut jo kymmenen vuotta, aina nuorisovaltuustoajoista lähtien.

Opinnoissani olen syventynyt etenkin poliittisiin järjestelmiin, kuten Suomen eduskuntaan ja Euroopan parlamenttiin. Kandidaatin tutkielmani tein opiskelijapolitiikasta Turun yliopiston ylioppilaskunnassa ja graduani teen 2010-luvun ministerien erityisavustajista. Minua on aina kiinnostanut ymmärtää vaikuttamisen dynamiikkaa hieman pintaa syvemmältä. Olen myös opiskellut painottaen talous- ja yrittäjyysasioita kauppatieteiden sivuaineella sekä sosiaalipuolen asioita sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa opiskelemalla. Paras politiikan korkeakoulu on kuitenkin ollut tähän mennessä se, kun toimin kaksi vuotta opetusministerin avustajana eduskunnassa.

Politiikka on vienyt minut mennessään. Ajattelen, että politiikka on konkreettisia asioita ympärillämme – kouluja, katuja ja kirjastoja. Se on myös abstraktimpia asioita kuten turvallisuuden tunnetta. Haluan vaikuttaa siihen ympäristöön, jossa toimin. Mielestäni asiat ja paikat on jätettävä aina parempaan kuntoon, kuin missä ne itse saa. Olen sisuuntunut kohtaamistani epäkohdista ja näkemistäni vääryyksistä. Nuorena naisena vastuullisissa tehtävissä saa usein rikkoa ennakkoasenteita ja pitää tasa-arvonäkökulmaa yllä. Olen myös huolissani maapallon kantokyvystä ja ihmiskuntamme suurimmasta uhasta – ilmastomuutoksesta. Olen ollut nyt viisi vuotta kasvissyöjä, sillä se on suurin yksittäinen ympäristöteko, jonka ihminen voi tehdä. Olen myös äärettömän eläinrakas ja siksikin fiksujen otusten syöminen tuntuisi väärältä. Koetan myös muuten ajatella valintojani aina kestävän kehityksen kautta ja toimia niiden mukaan.

Uskon siihen, että ihmisistä kertoo paljon se, kuinka he kohtelevat muita, erityisesti heikommassa asemassa olevia. Uskon myös siihen, että kova työ palkitaan. Haluaisin, että minut joskus muistetaan aikaansaavana, sydämellisenä ja vastuullisena ihmisenä.