Turku tarvitsee ennustettavamman polun varhaiskasvatuksesta kouluun

Julkaistu myös lyhennettynä Turun Sanomissa ti 3.3.2026

Lapsen arjessa ennustettavuus ei ole ylellisyyttä, vaan perusedellytys hyvinvoinnille. Turussa tämä periaate ei tällä hetkellä toteudu yhdenvertaisesti, kun tarkastellaan polkua varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja siitä edelleen kouluun.

Tällä hetkellä esiopetuspäätökset eivät ole kaikkialla kaupungissa ennakoitavia tai tasa-arvoisia. Pahimmillaan lapsi ei saa jatkaa esiopetusta tutussa, pienessä yksityisessä päiväkodissa, vaikka esiopetusta olisi siellä tarjolla. Kaupunki täyttää ensin omat yksikkönsä, ja vasta tämän jälkeen katsotaan, voidaanko palveluseteliä yksityiselle myöntää. Seurauksena voi olla, että ryhmä ei täyty tai kaikki lapset eivät saa jäädä sinne, vaikka perhe niin toivoisi.

Ymmärrän päätösten taustalla olevat taloudelliset ja muut realiteetit. Samalla minulle on tärkeää perheiden valinnanvapaus ja ennen kaikkea lapsen etu. Esiopetus on jo askel kohti koulumaailmaa ja velvoittavampi kuin varhaiskasvatus, eikä valinnanvapaus voi siksi olla yhtä laaja. Tämä on perusteltua. Mutta juuri siksi järjestelmän tulisi olla vähintäänkin ennustettava.

Jos lähtökohta olisi kaikkialla selkeä – esimerkiksi se, että esiopetukseen siirrytään aina tulevan alakoulun yhteyteen – olisi ratkaisu monille perheille ymmärrettävä ja toimiva. Nyt tilanne voi kuitenkin olla se, että lasta siirrellään kolmen vuoden aikana kolmeen eri yksikköön ilman selkeää logiikkaa tai ennakoitavuutta. On täysin ymmärrettävää, että tämä aiheuttaa perheissä stressiä, harmia ja turhautumista.

Erityisen haastavaksi arki muuttuu perheissä, joissa on useampi lapsi. Jos yhdelle lapselle osoitetaan esiopetuspaikka eri päiväkodista kuin sisarukselle, vanhemmat joutuvat viemään lapsia eri paikkoihin aamuisin ja hakemaan eri paikoista iltapäivisin. Tämä vaikeuttaa arjen sujuvuutta ja lisää myös liikennettä ja turhia päästöjä.

Turussa jopa kolmasosa lapsista on yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Tämä ei ole sattumaa. Monet yksityiset päiväkodit tarjoavat toiminnaltaan, ryhmäkooltaan tai sijainniltaan jotain sellaista, mitä suuret julkiset yksiköt eivät aina pysty tarjoamaan. Kun palveluseteleitä ei myönnetä kaikille halukkaille, joutuvat nämä usein pienillä marginaaleilla toimivat yksiköt entistä ahtaammalle. Menetämme paljon, jos tuemme vain julkista tuotantoa ja annamme monimuotoisen palveluverkoston kuihtua.

On myös lyhytnäköistä hakea tehokkuutta juuri esiopetusikäisten ja sitä nuorempien lasten arjesta. Tuttu ympäristö, tutut kaverit ja pysyvät aikuiset luovat turvallisuutta, joka heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin ja oppimiseen.

Viime syksynä lasten ja nuorten lautakunnassa päätettäessä esiopetuspaikan osoittamisesta kirjattiin mukaan tärkeä periaate: Turussa lähtökohtana on, ettei lasta siirrettäisi esiopetusta varten päiväkodista toiseen. Samaan hengenvetoon todettiin kuitenkin, että ikäluokkien koon vaihtelu ja palveluverkon muutokset voivat estää tämän periaatteen toteutumisen.

On selvää, että joskus hyvästä tavoitteesta joudutaan poikkeamaan. Mutta poikkeamisen tulisi aina perustua painavaan syyhyn – ei järjestelmän jäykkyyteen tai lyhyen aikavälin tehokkuusajatteluun. Ensisijaisesti tulisi mahdollistaa lapsen esiopetus tutussa ryhmässä yhdessä tulevien luokkakavereiden kanssa.

Meidän on aika kuunnella perheitä enemmän ja rakentaa Turkuun ennustettavampi, lapsen etua aidosti palveleva polku varhaiskasvatuksesta kouluun. Lapsia ei pidä pompotella – he ansaitsevat turvallisen ja johdonmukaisen alun koulutielleen.

Janika Takatalo, VTM, kaupunginvaltuutettu (kok.)